3. joulukuuta 2008

Väsymys iski

Työväenopiston kurssit loppuivat, eivätkä hetkeäkään liian aikaisin. Olen tainnut vetää itseni ihan piippuun, kun olen yrittänyt ehtiä joka paikkaan. Teinkin radikaalin ratkaisun: perun muut kurssit keväältä, paitsi Espanjan. Kun harrastuksesta menee maku, ja etsii vain tekosyitä jäädä kotiin, niin on syytä pysähtyä.

Kun työ on sellaista, että se stressaa, ja asiat pyörivät väkisinkin mielessä vapaa-aikana, ei tarvitse lisästressiä harrastuksista. Katsotaan sitten taas ensi syksynä, mitä jatkan ja mitä en.

Keskeneräisiä töitä riittää kyllä, ja voin tehdä niitä yhtä hyvin kotonakin. Nyplään edelleen tykkimyssyn kiinnitys- ja reunapitsiä. Ne ovat kuolettavan tylsiä nyplättäviä: pelkkää verkkoa ja neulapohjaa. Ja niitä tarvitaan pitkät pätkät. Tekisi mieli tehdä joku välipalatyö, mutta olisi tavoitteena saada nuo ensin valmiiksi ja alkuun keskipitsi ennen kuin aloitan muuta. Turhaa käydä kurssilla niin kauan kuin tahkoan tuota samaa. Ihan sama pätee kansallispukuun: puuduttavaa kirjomista kuukausiksi eteenpäin, ja siihen ei kurssia tarvita.


Olen edistänyt lähinnä neuleita ja aloittanut tukun uusia. Tarvitsin pipon, ja tein sellaisen (kuvassa) välipalatyönä Modan ohjeella, mutta ilmeisesti olisi pitänyt minun käsialallani olla paksummat puikot, kun tuosta tuli ihan tavallisen pipon kokoinen eikä jättipipo kuten lehden kuvassa. Ihan kiva se silti on, mutta pitää yrittää uudelleen, kun on tullut pakkomielle siitä jättipiposta. Saa vinkata sopivasta ohjeesta!

Aloin myös virkkaamaan baskerintapaista Huopasesta, kun teki mieli virkata ja on jämähuopasia kaapissa. Siitä tulee todennäköisesti aika sekavan värinen, mutta ei sen väliä. Kunhan saa noita lankoja vähemmäksi. Sain viimein kasattua kaikki langat yhteen paikkaan - tai no kolmeen - ja niitten määrä järkytti itseänikin. Ajattelin alkaa kuluttamaan niitä pois, mutta ovat niin sekalaista seurakuntaa, että en tiedä, mitä noista tekisi. Aina kun saa jonkun idean ,mihin voisi pari kerää kuluttaa, toteaa, että tarvitsee välttämättä sitä samaa lankaa lisää. Aika tuskastuttavaa.

11. marraskuuta 2008

Enää puuttuu vuori

Ompelin sen suhain vuoria vaille valmiiksi. Siitä tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan! Kangas oli täydellinen ja kaava juuri sopiva! Tässä kuva, edestä ja takaa. Päällä näyttää tietenkin paremmalta.





Suhai

Olin eilen kansallispukukurssilla, ja leikkasin suhain kankaat. Täytyy sanoa, että on kyllä ihana kangas. Kappaleita ei ole montaa, joten se ei ole varmaan mitenkään mahdoton ommeltava. Melko lyhythän siitä tulee, mutta jos malli on hyvä, täytyy tehdä joskus pitempi versio.

Kansallis- ja kansanpukujen kaavoilla saa kivoja vaatteita. Olen miettinyt, että pitäisiköhän keräillä parhaan mallisista kaavoja, ja tehdä ihan käyttövaatteita vähän soveltaen. Tuntuu, että kaikissa kaupoissa on aina vaan sitä samaa mallia ja väriä, joka kulloinkin on muodissa. Kaipaisin vaihtelua!

9. marraskuuta 2008

Mihin kaikki aikani katoaa?

Minulla on hirveästi keskeneräisiä töitä ja lukemattomia kirjoja, ja tuntuu, ettei mikään etene. En tiedä, mihin kaikki aika valuu, mutta ikäänkuin sitä ei olisikaan yhtään. Tämä on huolestuttavaa. Koiranpentu vie kyllä aika paljon ajasta.

Toiveikkaana kävin ostoksilla, ja hankin kangasta suhaita (feresin röijyä) varten sekä helmityötarvikkeita. Aikomus oli alkaa tehdä koruja, mutta vaikka olen puolitoista päivää etsinyt koruntekokirjaani, en löydä sitä mistään. Että se siitä. Minua ottaa niin suunnattomasti päähän, ja perhettä myös, kun jauhan koko ajan sitä kirjasta. Mihin se on voinut kadota?!

Tuo kuvassa oleva punainen kangas oli todellinen löytö. Se oli täsmälleen sellaista kuin olin ajatellut, vähän verkaa paksumpaa, huovutettua villakangasta. Se on aivan täydellistä suhaita varten. Saa nähdä, joko tänään tulee aloitettua, vai leikkaanko kankaan kansallispukukurssilla huomenna. Siellä on tietenkin parempi pöytä leikkaamista varten, ja opettaja, jolta kysyä.

12. lokakuuta 2008

On tässä neulottukin

Vaikka koiranpentu on vallannutkin ajatukset, olen käynyt lankakaupoissakin ja aloitellut uusia töitä. Uudessa Novitassa oli - poikkeuksellisesti - muutama kiva malli. Tekeillä on seiskaveikkasukkaset ja hartiahuivi Luxus Windistä. Ja kauan sitten aloitettu aran miehelle.

Tuo Luxus Wind tuntuu kyllä ihan hyvälle, mutta se on jotenkin "pumpulimainen" lanka, ja ehkä turhan löysäkeirteinen tai jotain. Joka tapauksessa silmukan ulkopuolelle jää helposti lenkkejä, ja neuleessa on sellaisia nyppyjä ja haituvia.

Iitu, 5 viikkoa

Koiralle on sitten valittu nimi. Ensin äänestyksen voitti Ilo, mutta kun muutaman kerran tuli sanottua Ilo-tyttö, se piti vaihtaa. Iitu voitti kakkosäänestyksen, joten se siitä sitten tuli. Emme ole päässeet katsomaan pentua, mutta tässä on Jukka Kartanon ottama kuva. On se suloinen!

Täällä kotona odottavat jo peti, kupit, ruokaämpäri, lelut, panta ja talutin, karsta ja kynsileikkurit. Siankorviakin on, mutta niitä ei saisi kuulemma antaa ensimmäisenä, koska sitten eivät nahkaluut maistu. Nahkaluilla mennään siis alkuun. Jauhelihaa on pakkasessa puoli kiloa. Kaikki siis pitäisi olla valmiina.

Ostettiin tarvikkeet pentuhäkkiä varten, Plantagenista löytyi. Iitu saa aluksi olla yksinollessaan pentuhäkissä, ettei tunnu maailma liian isolta. Muutenkaan ei ole kiva ajatus, että se vaeltelee täällä itsekseen ennen kuin tietää, mihin saa koskea ja mihin ei. Itku pääsee, jos se syö huonekalut.

Petteri jää "isyyslomalle" Iitun ensimmäiseksi viikoksi kotona, ja yksinoloa opetellaan pikkuhiljaa.

7. lokakuuta 2008

Valmis viitta

Sairastan tässä selkääni, enkä pysty pahemmin istumaan, eikä makaaminenkaan tunnu hyvältä - lääkityksestä huolimatta. Koska on parasta pysyä jalkeilla, sain höyrytettyä viikko sitten valmistuneen viitan. En ole vielä käyttänyt kertaakaan, joten en tiedä käytännöllisyydestä. Viitta on Novitan syksyn lehdestä, lankana Mambo. Taisi mennä jotain 900 g.

Minulla on jo useampia Mambosta tehtyjä vaatteita, joten tuskinpa teen siitä enää muuta. Se on kyllä minusta päällysvaatteisiin ihan hyvä lanka: tulee nättiä pintaneuletta ja on mukavan lämmin päällä. Lanka on vain hurjan tilaavievä! Se on niin kuohkeaa ja pulleaa, että yksi takki vie kaapissa kahden tilan :)

5. lokakuuta 2008

Handskes Ihärdig Ilona

Tällainen pentu varattiin tänään :)














































Kutsumanimeä ei ole vielä keksitty, kun mikään ei tunnu juuri oikealta. Miten koiranpennulle keksitään nimi? Kennelnimi valittiin sillä perusteella, että mies saa komentaa anoppia. Ilona kun on äitini nimi. Että "Ei saa kakkia lattialle, Ilona!" Mutta ei sitä varmaan kutsumanimeksi oteta kuitenkaan.

Marraskuun ekalla viikolla on luovutus. Siihen mennessä pitää käydä eläinkaupassa tarvikeostoksilla, että on pennulla kaikki valmiina. Ihan kuin olisi vauva tulossa taloon :)

16. syyskuuta 2008

Harrastukset alkoivat

Se alkoi sitten kansallispukukurssikin. Tuskailin rekkokirjonnan kanssa niin, että silmissä vilisi. Hammasta purren pääsen vähän etenemään. Epäilemättä helpottaa, kun saan edes sentinkään sitä tehtyä. Alku on tuossakin hankalaa, ja työ oli lisäksi lähes vuoden naftaliinissa. Tänä vuonna en enempää tavoittelekaan, kuin valmista rekkoa.

Löysin jostain lehdestä kaipaamani ratkaisun ongelmaani. Nimittäin vaihtelen käsilaukkua aika usein, ja olen aina kironnut, kun tavaroitten siirtely on niin ärsyttävää, ja toiseksi niitten kaivaminen laukun pohjalta tuottaa myös vaikeuksia. Ameriikkalainen Purseket myy tuollaista sisälaukkua, ja olivat ystävällisesti piirtäneet hyvät kuvatkin. Ompelin sellaisen, ja on muuten ihan loistava keksintö! Sarjassamme "Miksen-keksinyt-itse"...

8. syyskuuta 2008

Urakka on viimeinkin tehty

Nyt se cap shawl on valmis! En saanut oikein hyviä kuvia, mutta kai tästä vähän selvää saa.

Tämä oli kyllä ehdottomasti suuritöisin ja haastavin neuleeni tähän saakka. Tuo keskiosa oli ihan mielenkiintoinen ja sujui mukavasti, mutta usko meinasi loppua reunan kanssa. Voikohan mikään olla noin puuduttavaa....

Virheitä tuli paljon, enkä kaikkia viitsinyt edes korjata. Muutaman kohdan purin, mutta oli äärimmäisen vaikeaa poimia silmukat takaisin puikoille.

Tämä oli kyllä harjoitustyö, sillä monta asiaa tekisin ensi kerralla toisin. Purkaisin varmasti jokaisen virheen pois ja korjaisin, sillä ei tuo paljoa anna anteeksi, ja löysät silmukatkin näkyvät niin häiritsevästi.

No, seuraavaksi palaan sukkien, kämmekkäitten, paitojen, huivien ja viittojen pariin. Talvi tulee! Villat ja silkit odottavat neulojaansa!

Huomenna alkaa myös kurssisyksy. Nypläyksestä aloitan, ja ensi viikolla mukaan tulevat kansallispuku, espanja, kirjokintaat ja käspaikat :)

27. elokuuta 2008

Kiukun voimalla valmistunut

Otti niin sitten kuitenkin päähän niin raskaasti tuo sukkien langan loppuminen kesken, että silkan kiukun voimalla virkkasin kertaalleen puoliksi puretun korin loppuun. Vaikka rakkaan mieheni mielestä meillä onkin koreja ja nyssäköitä tarpeeksi, onpahan taas yksi lisää :)

Kori on virkattu koukulla nro 8 ontelokuteesta, jota myy Kauhavan Kangas-Aitta. Ohje on samasta paikasta peräisin. Tein tosin sellaisen muutoksen, että en yhdistänyt kerroksia piilosilmukalla, vaan virkkasin spiraalina. Tuli mielestäni parempi niin, kun kerroksen vaihtokohta ei näkynyt niin selvästi.

Matonkuteesta on hyvin raskas virkata. Mies kommentoikin aina tuota tehdessäni, että "Onko sulla taas jumppatuokio?", kun huokailin välillä syvään. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että työ sujuu huomattavasti paremmin veitsi- kuin kynäotteella.

Suosittelen matonkuteesta virkkaamista sellaisiin hetkiin, kun on oikein raivo päällä.

26. elokuuta 2008

Tässä se on!

Sain tänään tuohisen olkalaukkuni postissa. Malli on omasta päästä, ja laukku on tehty minulle tilaustyönä Oilolan, Suomussalmen kunnan pysyvän käsityömyyntinäyttelyn, kautta. Eikö olekin hieno?


Se oli taas joku ns. aivopieru, joka oli ihan pakko toteuttaa. Laukku on teetetty erityisesti kansallispuvun kanssa käytettäväksi, mutta saatattepa nähdä minut kaupungillakin sen kanssa! Terveisiä taas Anna-Liisalle Oilolaan :) Ja tekijälle, kuka lienetkään.

Olen tässä neulonut pari iltaa sukkia Kainuun Sanomien järjestämään Kainuun maakuntasukkakilpailuun. (Kiitos vinkistä, Mariina. Sait sitten minut usutettua osallistumaan :) Ihan vähän puuttuu, ja lanka on lähes loppu. Toinen sukka painoi 52 g, joten nipinnapin pitäisi yhden vyyhden riittää. Toista minulla ei tähän hätään ole, enkä ehdi saamaankaan ennen kilpailun loppua, kun tuota Kainuunharmasta ei saa kuin Villa Laurilasta. Elleivät ehdi kilpaíluun niin saa sitten mies sukat. Kainuunharmasta on tilattu kyllä lisää.

*muoks* Keskenhän ne jäivät. Yhyy! Lanka on loppu ja lisää tulee varmaan vasta ensi viikolla.

19. elokuuta 2008

Välipalatöitä

Pitsihuivin neulominen on maistunut suoraansanoen puulta. Olen joutunut pakottamaan itseni sen ääreen - on hirveän tylsää tehdä 50 kertaa sama 30 riviä. Siksi päätinkin tehdä välipalana hatun tulevan mohairhuivini kaveriksi. Laukkasin kaupasta toiseen etsimässä Novitan Isoveliä, leijonankeltaista. Kyllähän oikeaa lankaa oli vaikka missä, mutta tuota väriä ei. Kummallista, kun sen pitäisi käsittääkseni olla tämän syksyn muotiväri. No, lopulta löytyi, ja eräänä iltana virkkasin hatun. Huivia tosin en ole edes aloittanut.

Huppari on viimeistelyä vaille valmis, mutta en pidä sen kanssa niin kiirettä. Se on kumminkin aika paksu, ja nyt kai pitäisi olla vielä kesä. Lankaa jäi vielä sellaiset 400 g, ja jotain pitäisi siitä keksiä. Tyttäreltä kyselin, että kelpaisiko villapaita, mutta niitä on kuulemma tarpeeksi, ja silloin kun niitä käyttää, tulee liian kuuma. Kaipa joku saa jälleen yhden pipo ja kaulaliina -yhdistelmän.


Tuosta puserosta tuli ihanan pehmoinen! Kympin puikoilla tuli nopeasti valmistakin. Ohje on uusimmasta Novitasta, mutta jätin edestä hupparitaskun pois. Minusta se ei oikein sopinut tuohon rinnukseen, eikä ole erityisen käytännöllinenkään.

9. elokuuta 2008

Matkailu avartaa

Olimme pienellä kesäretkellä Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Kauhavalla kävin Kangas-Aitassa ja sieltä tarttui mukaan tuollaista kierrätyspuuvillasta tehtyä ontelokudetta kilon vyyhti. Kasin koukulla virkkaan siitä koria. Langoille, tietenkin, kun ne eivät mahdu minnekään. Mies ei varauksetta ihastunut projektiini, meillä on kuulemma tarpeeksi koreja ja nyssäköitä.

Ostin myös vyyhden leijonankeltaista ESITO-lenkkimohairia. Ajattelin tehdä siitä ison huivin nomeron 15 puikoilla. Kaupassa oli sellaisia huiveja näytillä, ja ihastuin kovasti. Tosin yhdestä vyyhdestä tulee kuulemma kolme, eli saisi vaikka torkkupeiton.

Yksi asia jäi kaivelemaan: siellä oli mohairista neulottuja lapasia ja hattuja, jotka oli karstattu pörröiseksi. Ihmettelin tekotapaa, sillä ne olivat tosi paksuja, vaikka lanka oli ohutta. Valitettavasti myyjä ei osannut kertoa enempää, sillä ne olivat kuulemma Kainuun Pirtin tuotteita.

Käytiin myös Korialla Novitan tehtaanmyymälässä, ja sieltä löysin sitä uutta Kaarnaa. Se oli kakkoslaatuista, sillä se oli liian paksua, ja minullehan se sopi. Hinta oli alle 15 euroa kilo, joten otin reilusti toista kiloa. Reissun aikana sain siitä hupparin hihoja vaille valmiiksi.

Kainuussa kävin jälleen kerran Oilolassa, ja laitoin tilaukseen käsilaukun. Haluan nimittäin olkalaukun tuohesta, oma design. Sitä voin käyttää kansallispuvun kanssa, ja miksei muutenkin.

Ihana löytää uusia juttuja!

31. heinäkuuta 2008

Tilaustöitä

Tyttäreni teki minulle tilauksen: kaksi "lätsää", vaaleanpunainen ja vaaleansininen, sekä kaulahuivit molempiin. Novitassa olikin Mambo-langalle virkkausohje, mutta siitä tuli ihan hirveä tekele. Sitäpaitsi se oli tehty minusta aivan hullusti: aloitettiin reunasta eikä keskeltä. Purkuunhan se meni, ja tein omasta päästä uuden. Se onnistui aika hyvin mielestäni, etenkin, kun olen ollut aina sitä mieltä, että en osaa virkata enkä koskaan opikaan. Ilmeisesti alitajunta on tehnyt senkin suhteen töitä tietämättäni. Entinen laulunopettajani sanoi kerran, että vaikka kurkku on kipeä, eikä pysty laulamaan, oppii kuitenkin kuuntelemalla muita. Niin lienee tässäkin käynyt.

Nyt pitäisi tehdä vielä toinen lätsä. Alekorista löysin Tango Fania muutaman kerän, ja niistä olisi tarkoitus tehdä kaulahuivit. Muuten pakerran edelleen sitä merinosilkkihuivia. Ai niin, onhan minulla muutakin kerrottavaa. Ostin kerintälaitteen! Voi että se onkin ihana vekotin! Vyyhdinpuut minulla oli ennestään, ja nyt saan kätevästi langat kerälle vyyhdeltä. Hienoja keriä niistä tuleekin :)

27. heinäkuuta 2008

Mustan pitsin yö

Käytiin tässä Rauman pitsiviikoilla. Mustan pitsin yössä ei niin paljon näkynyt sitä mustaa pitsiä, kuin olisi voinut, mutta kiva tapahtuma oli. Ihmiset olivat mukavia ja Rauman "giäl" oli viihdyttävää. Paljon se tulikin esiin kauppojen ikkunoissa ja ilmoituksissa. Sorruin ostamaan tekstipaidankin: siinä lukee "Vanh kärttyne äm".

Pitsiäkin katseltiin. Eurooppalaista pitsiä edustavat kuvan käsineet. Olivat todella hienot! Samoin pitkät huivit - tai oikeammin viitat - olivat upeita.

Mestarinyplääjä Impi Alangon näyttely Rauman museossa oli hieno. Hän on kyllä ollut taitava paitsi nypläämisessä, myös suunnittelussa ja nypläyksen tekniikan kehittämisessä. Siinä täytyy kyllä antautua kokonaan nypläykselle, että pääsee moisiin suorituksiin. Taas tuli havaittua, että itse olen enemmän sellainen jokapaikanhöylä, raavin pintaa vähän kaikesta. En kykene suuntaamaan kiinnostustani vain yhteen asiaan. Kai olen liian vaihtelunhaluinen.

Nypläyksenopettajani, Hedvig Segerin, näyttelyssä kävimme myös. Jopa mies siis suostui sinne mukaan. Hedvig olikin itse paikalla ja vaihdettiin kuulumisia. Vieressä oli Nyplääjät ry:n näyttely. Sieltä nappailin kuvia aika paljon. Kuvien taso ei ole paras mahdollinen, sillä jouduin käyttämään kamerakännykkää, kun molemmat kamerat jäivät pois matkasta. Siksi ei olekaan pahemmin lähikuvia, kun ne kaikki jäivät epäteräviksi. Mutta olkaapa hyvät, ihania liinoja, vai mitä?


















16. heinäkuuta 2008

Välitavoite saavutettu

Vaikka olenkin ollut lomalla laiskana, olen saanut huivini perusosan valmiiksi ja aloittanut reunusta. Koska en ole aikaisemmin mitään vastaavaa tehnyt, tuntui ensin hankalalta, kunnes tajusin, ettei sitä reunaa tehdä kahdella sukkapuikolla, vaan pyöröllä, jossa ne perusosan silmukat ovat, ja lisäksi yhdellä sukkapuikolla. En tiedä, miksi eivät aivot ensin toimineet, mutta nyt kumminkin homma sujuu.

Vähän tylsäähän tuo on, sillä tuo kuvan simppeli mallikuvio tulee tehdyksi laskujeni mukaan kaikkiaan lähes 50 kertaa, mutta on ihanaa, kun saa aikaan valmista jälkeä koko ajan. Joka toinen kerros tulee pääteltyä yksi silmukka tuosta huivin reunasta. Kaikkiaan silmukoita on pääteltävänä 738, eli reunusta neulotaan 1476 kerrosta.

Luvut tuntuvat hurjilta, mutta ei se ihan niin toivottomalta tunnu neuloessa. Vaikka lanka on ohutta, sitä on miellyttävä neuloa, kun on paksut puikot. 1,5 numeron puikoilla kun yritin neuloa samasta langasta, oli todella tuskaista.

7. heinäkuuta 2008

Puuhanurkka palasi lomalta

Olimme kolme viikkoa Espanjassa lomalla ja oli niin ihanaa, etten meinannut palata ollenkaan takaisin kotiin!


Loma meni lueskellessa...












...uidessa...















...ja herkutellessa.











Pääosin oleskelimme Torremolinoksessa, ja sieltä teimme retkiä Fuengirolaan (eläintarhaan tietysti) ja muualle lähiympäristöön. Lasten piti päästä Aqualandiin, josta ei kuitenkaan paljoa jäänyt käteen, paitsi kuitti, joka todistaa rosvouksesta. Hinnat ovat siellä hirveät, eikä pienille lapsille tai aikuisille ole oikein mitään. Nuorisolle se on toki varmaan kiva paikka.

Benalmadenan satama oli upea, ja päästiin jopa vuorelle gondolihissillä. Molempia suosittelen lämpimästi. Satamassa tehtiin perinteinen turistikierros sellaisella autojunalla ja nähtiin Antonio Banderaksen ja Melanie Griffithin talo. Oltiin niin turistia, jotta!

Rantaelämä tuli tutuksi taas. Torressa on ihanat, pitkät rannat ja kojua ja ravintolaa jos jonkinlaista. Kuten uintikuvasta näkyy, me naisväki otimme letit päähän, joten kampaus pysyi ojennuksessa koko loman ajan. Krääsäkauppoja koluttiin ja ihan vähän piipahdin laukku- ja kenkäkaupoissa.

Ravintoloita oli joka lähtöön. Välillä kävimme tapasbaareissa, välillä kalaravintoloissa ja lapset piti viedä välillä myös Burger Kingiin. Onneksi oli oma kokki mukana mainion ravintolatarjonann lisäksi, niin ei päässyt nälkä ylättämään. Eikä jano.

Miinuspuolena oli vain vahva allerginen reaktio moskiittojen puremille, joka aikeutti sairaalakeikan, ja vähän väliä ilmennyt vatsatauti.

Arjesta irrottiin sen verran, että käsitöitä en ole tehnyt ollenkaan. Ellei sitten lasketa remonttia, sillä kotona tehtiin viime viikolla vähän maalaushommia. Nyt puurran valmiiksi Cap shawlin, ennen kuin kosken mihinkään muuhun!

2. kesäkuuta 2008

Uusi ihanuus

Äiti kutoi minulle tällaisen itse suunnittelemansa raanun. Värit eivät kuvassa pääse oikeuksiinsa, luonnossa se on paljon lämpimämmän sävyinen. On se kaunis!


Oma työ etenee hitaasti mutta varmasti. Välillä puretaan ja sitten taas edetään. 127. kerros on menossa, työssä silmukoita 585. Tässä pari projektikuvaa. Jättibaskeriahan se muistuttaa tässä vaiheessa, kuten moni on sanonut.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen tekemään reunusta. Siinä kun näkee koko ajan valmista reunaa sitä mukaa kun etenee. Olen niin tykästynyt tähän työhön, että suunnittelen jo seuraavaa. Mutta kerintälaite on ehdottomasti hankittava, jos jatkossa ostan lankoja vyydeillä.

Tekisi mieleni kokeilla seuraavaksi jotain mohairsekoitetta, kuten Kidsilk Haze. Se on kyllä melko kallista, mutta eihän huiviin mahdottomasti mene. Mutta jonkun toisenkin mallin teen kyllä tuosta Victorian Lace Todaysta. Ympyrän neulominen on ihanaa!

29. toukokuuta 2008

Kiireinen toukokuu

On se uskottava, että vaikka mitä tekisi, niin aina toukokuu on kiireistä aikaa. On jo suorastaan hermostunut olo, kun odottelee lomaa ja ennen sitä pitää tehdä kaikkea mahdollista. Tietenkin koulun loppuisen vuoksi on erityistoimintaa, retkiä ja pippaloita lapsella, itsellä töissä kaikkea puuhaa, joka pitää-nyt-tehdä-vielä-ennen-lomia.

Ja kun tänä keväänä otin nuo työväenopiston kesäkurssitkin ohjelmaan. Viimeinen nypläyskerta jäi väliin koulun juhlien vuoksi, enkä vielä ole varma, ehdinkö tänään nyytinkikurssille, jota olisi kaksi kertaa jäljellä. Olen tosin saavuttanut tavoitteeni, joten ei haittaa, vaikka en pääsisikään. Tykkipitsin kolmesta pitsistä kaksi on aloitettu, ja ne voin tehdä valmiiksi kesän aikana, ja sain myös alkuun saaristolaisnyytingin. Eli hyvillä mielin voi lähteä lomille.

24. toukokuuta 2008

Hahaa, yksi etappi saavutettu

Olen saanut valmiiksi 84. kerroksen, ja työssä on nyt silmukoita 387. Helpoin vaihe on ohi, ja nyt alkaa hankalampi B-kuvio. Kerrokset ovat jo melko pitkiä, eikä siis työ näennäisesti etenekään yhtä vauhdilla.

Luulen, että teen jatkossakin näitä pitsineuleita. tilasinkin BookDepositorysta tämän Victorian Lace Today -kirjan, hinta postikuluineen vajaat 14 euroa! Oli kyllä todella edullinen. Samalla tilasin myös The Knitter's Handy Book of Sweater Patterns. En ole edes nähnyt kyseistä kirjaa, kun en ole kirjastosta vielä sitä saanut, mutta oli lähes yhtä halpa sekin, joten uskaltauduin ostamaan silti. Vajaat 24 puntaa oli näiden kahden kirjan hinta postikuluineen.

21. toukokuuta 2008

Pitsineuleen pakerrusta

Tämä pitsineule vastustaa nyt kovin. Jouduin purkamaan vielä pari kertaa kymmenen kerrosta. Ensin tein virheen, joka oli niin ruma ja niin vaikea korjata jälkikäteen, että ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, ja toisen kerran jätin yhden kerroksen välistä.


Muuten tätä on kiva neuloa. Mallineule on helppo oppia, ja olen jo tottunut ohueen lankaankin. Aluksi tunsin itseni kovin kömpelöksi tuon langan kanssa, mutta kaikkeen näköjään tottuu kun vain tekee. Yllättävän nopeastikin tämä etenee, mutta en ehkä kuitenkaan ehdi saada mukaan lomalle, kuten olin ajatellut.

16. toukokuuta 2008

Hei kaikki kadonneet lukijat

Ihmettelin, kun kävijämääräni romahti muutettuani blogini tänne Bloggeriin. Nyt huomasin, etten ollutkaan korjannut RSS-feediä Blogilistalle, joten se voi osittain selittää asiaa. Kuten huomaatte, en ole ollut kuitenkaan ihan toimeton tämän reilun kuukauden aikana.

Parhaillaan muut työt ovat holdissa, ja edistän tuota The Cap Shawlia ja tykkipitsiä. Kiinnityspitsi on menossa, ja ensi viikolla nypläyskurssilla, viimeisellä tunnilla ennen kesää, aloitan vielä reunapitsin. Sain opettajalta lainaksi mynsterin, johon oli pistelty kaikki kolme Floderin osaa, joten voin edistää useampaa yhtäaikaa. Näppärää!

Uuden saaristolaismallisen nyytingin aloitan seuraavalla nyytinkitunnilla. Päätin tehdä punavalkoisen väli- ja reunanyytingin käspaikkaan, ja niitten lisäksi tulee punaista etupistokirjontaa.

13. toukokuuta 2008

Uusi aluevaltaus

Minulla on ollut pitkään yksi vyyhti Grinascon Merinosilkiä. Ensin aloitin siitä koivunlehtishaalia ja purin pois - en muista, miksi. Sitten aloitin kansallispuvun sukkia ja purin pois. Totesin, että on se kuitenkin liian kallis ja herkkä lanka sukiksi. Ja nyt sitten aloitin The Cap Shawlin kirjasta Victorian lace today.

Harvoin, jos koskaan, olen joutunut aloittamaan saman työn neljä kertaa ennen kuin onnistuin - plus pieleen menneet luontikerrokset. Ensin yritin sitkeästi tehdä yhden kuvion per puikko, eli yhteensä kolme kuviota, ja purin, kun näytti omituiselta. Sitten tajusin, että piti tehdä KOLME kuviota per puikko. Tuli ajatusvirhe piirrosta lukiessa, kun en ole koskaan ennen neulonut mitään pyöreää, joka aloitetaan keskeltä.

Kerran pääsin jo 22. kerrokselle. Olin ajatellut, että virheet eivät varmaan näy tuollaisessa ohuessa pitsineuleessa niin helposti, mutta olin totaalisen väärässä: virheitä sisältävät kuviot näyttivät aivan järkyttäviltä, ja jouduin purkamaan vielä kerran.

Nyt viimeisimmällä yrityksellä onnistuin jo kohtuullisen hyvin: sain luotua silmukat oikeaoppisesti lankasilmukalle, että saan vedettyä keskustan suppuun kätevästi. Tuossahan on sama idea kuin neulakinnastekniikassa spiraalialoituksessa. Kuviotkin näyttävät menneen oikein, kun harjoittelin tarpeeksi monta kertaa. Mallineule on nyt päässä ja työtä sen verran neulottuna, että sitä on helppo seuratakin.

On jännä tunne, kun olen aiemmin suosinut paksuja lankoja niin neulonnassa kuin nypläyksessäkin, ja molemmissa on nyt menossa työ hyvin ohuesta langasta. Se vaatii hiukan orientoitumista, mutta alkaa pian tuntua todella kivalta. On mukavaa vaihteeksi tehdä jotakin oikein herkkää ja kaunista.

10. toukokuuta 2008

Ihana viikonloppuaaimiainen


Tasan vuosi sitten sain tällaisen aamiaisen, mutta tänä vuonna tytär haluaa tehdä äitienpäiväaamiaisen, joten nautimme sen vuorokauden etuajassa. Eli vaaleaa leipää, kylmäsavulohta, uppomuna ja hollandaisekastiketta. Koristeluun ruohosipulia. Nam!