27. elokuuta 2008

Kiukun voimalla valmistunut

Otti niin sitten kuitenkin päähän niin raskaasti tuo sukkien langan loppuminen kesken, että silkan kiukun voimalla virkkasin kertaalleen puoliksi puretun korin loppuun. Vaikka rakkaan mieheni mielestä meillä onkin koreja ja nyssäköitä tarpeeksi, onpahan taas yksi lisää :)

Kori on virkattu koukulla nro 8 ontelokuteesta, jota myy Kauhavan Kangas-Aitta. Ohje on samasta paikasta peräisin. Tein tosin sellaisen muutoksen, että en yhdistänyt kerroksia piilosilmukalla, vaan virkkasin spiraalina. Tuli mielestäni parempi niin, kun kerroksen vaihtokohta ei näkynyt niin selvästi.

Matonkuteesta on hyvin raskas virkata. Mies kommentoikin aina tuota tehdessäni, että "Onko sulla taas jumppatuokio?", kun huokailin välillä syvään. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että työ sujuu huomattavasti paremmin veitsi- kuin kynäotteella.

Suosittelen matonkuteesta virkkaamista sellaisiin hetkiin, kun on oikein raivo päällä.

26. elokuuta 2008

Tässä se on!

Sain tänään tuohisen olkalaukkuni postissa. Malli on omasta päästä, ja laukku on tehty minulle tilaustyönä Oilolan, Suomussalmen kunnan pysyvän käsityömyyntinäyttelyn, kautta. Eikö olekin hieno?


Se oli taas joku ns. aivopieru, joka oli ihan pakko toteuttaa. Laukku on teetetty erityisesti kansallispuvun kanssa käytettäväksi, mutta saatattepa nähdä minut kaupungillakin sen kanssa! Terveisiä taas Anna-Liisalle Oilolaan :) Ja tekijälle, kuka lienetkään.

Olen tässä neulonut pari iltaa sukkia Kainuun Sanomien järjestämään Kainuun maakuntasukkakilpailuun. (Kiitos vinkistä, Mariina. Sait sitten minut usutettua osallistumaan :) Ihan vähän puuttuu, ja lanka on lähes loppu. Toinen sukka painoi 52 g, joten nipinnapin pitäisi yhden vyyhden riittää. Toista minulla ei tähän hätään ole, enkä ehdi saamaankaan ennen kilpailun loppua, kun tuota Kainuunharmasta ei saa kuin Villa Laurilasta. Elleivät ehdi kilpaíluun niin saa sitten mies sukat. Kainuunharmasta on tilattu kyllä lisää.

*muoks* Keskenhän ne jäivät. Yhyy! Lanka on loppu ja lisää tulee varmaan vasta ensi viikolla.

19. elokuuta 2008

Välipalatöitä

Pitsihuivin neulominen on maistunut suoraansanoen puulta. Olen joutunut pakottamaan itseni sen ääreen - on hirveän tylsää tehdä 50 kertaa sama 30 riviä. Siksi päätinkin tehdä välipalana hatun tulevan mohairhuivini kaveriksi. Laukkasin kaupasta toiseen etsimässä Novitan Isoveliä, leijonankeltaista. Kyllähän oikeaa lankaa oli vaikka missä, mutta tuota väriä ei. Kummallista, kun sen pitäisi käsittääkseni olla tämän syksyn muotiväri. No, lopulta löytyi, ja eräänä iltana virkkasin hatun. Huivia tosin en ole edes aloittanut.

Huppari on viimeistelyä vaille valmis, mutta en pidä sen kanssa niin kiirettä. Se on kumminkin aika paksu, ja nyt kai pitäisi olla vielä kesä. Lankaa jäi vielä sellaiset 400 g, ja jotain pitäisi siitä keksiä. Tyttäreltä kyselin, että kelpaisiko villapaita, mutta niitä on kuulemma tarpeeksi, ja silloin kun niitä käyttää, tulee liian kuuma. Kaipa joku saa jälleen yhden pipo ja kaulaliina -yhdistelmän.


Tuosta puserosta tuli ihanan pehmoinen! Kympin puikoilla tuli nopeasti valmistakin. Ohje on uusimmasta Novitasta, mutta jätin edestä hupparitaskun pois. Minusta se ei oikein sopinut tuohon rinnukseen, eikä ole erityisen käytännöllinenkään.

9. elokuuta 2008

Matkailu avartaa

Olimme pienellä kesäretkellä Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Kauhavalla kävin Kangas-Aitassa ja sieltä tarttui mukaan tuollaista kierrätyspuuvillasta tehtyä ontelokudetta kilon vyyhti. Kasin koukulla virkkaan siitä koria. Langoille, tietenkin, kun ne eivät mahdu minnekään. Mies ei varauksetta ihastunut projektiini, meillä on kuulemma tarpeeksi koreja ja nyssäköitä.

Ostin myös vyyhden leijonankeltaista ESITO-lenkkimohairia. Ajattelin tehdä siitä ison huivin nomeron 15 puikoilla. Kaupassa oli sellaisia huiveja näytillä, ja ihastuin kovasti. Tosin yhdestä vyyhdestä tulee kuulemma kolme, eli saisi vaikka torkkupeiton.

Yksi asia jäi kaivelemaan: siellä oli mohairista neulottuja lapasia ja hattuja, jotka oli karstattu pörröiseksi. Ihmettelin tekotapaa, sillä ne olivat tosi paksuja, vaikka lanka oli ohutta. Valitettavasti myyjä ei osannut kertoa enempää, sillä ne olivat kuulemma Kainuun Pirtin tuotteita.

Käytiin myös Korialla Novitan tehtaanmyymälässä, ja sieltä löysin sitä uutta Kaarnaa. Se oli kakkoslaatuista, sillä se oli liian paksua, ja minullehan se sopi. Hinta oli alle 15 euroa kilo, joten otin reilusti toista kiloa. Reissun aikana sain siitä hupparin hihoja vaille valmiiksi.

Kainuussa kävin jälleen kerran Oilolassa, ja laitoin tilaukseen käsilaukun. Haluan nimittäin olkalaukun tuohesta, oma design. Sitä voin käyttää kansallispuvun kanssa, ja miksei muutenkin.

Ihana löytää uusia juttuja!