31. maaliskuuta 2008

Olen tehnyt tilauksia

Nettikaupat ovat sitten kivoja käyttää, mutta vähän liiankin helppoja toisinaan. Poistumatta omasta nojatuolistaan voi tilailla vaikka mitä. Tällä kertaa olen tilannut
Zimmermannista puhutaan niin paljon, että pakko oli yksi kirja saada, ja valitsin kirjan Kristel Nybergin Ullassa olleen artikkelin perusteella. Bushin Folk socksissa on yksi himoitsemani norjalaissukkien malli, ja varmaan muutakin kivaa. Googlen kuvahaulla löytyi ihania sukkia tuosta kirjasta.


Nyt aloittelen käspaikkani suunnittelua. Päihin tulee luultavasti nurjatonta etupistokirjontaa, varmaankin kukkilintu, kirjonnan yläpuolelle se välipitsi ja päärmeisiin pakotettua reikäommelta Revinnäisiäkin olen vähän miettinyt. Tämä suunnittelu pitää tehdä huolella. On se niin upea tuo äidin kutoma kangas!

29. maaliskuuta 2008

Aika tyytyväinen olo

Sain valmiiksi tyttärelle pipon, jota olen neulakinnastekniikalla tehnyt. Yhdestä 100 g vyyhdestä Fritidsgarnia tuli kintaat ja pipo, 3 syliä meni yli, eli muutama metri. Aika hyvin, kun tuo menetelmä nielee melko paljon lankaa. Pipo sopii kuulemma hyvin Julitan tänään kirkuvanpunaisiksi värjättyihin hiuksiin Minulta ei tätä värjäysasiaa kysytty, sillä en ota kantaa hänen ja kampaajansa välisiin asioihin. (Tytär on 10 v ja kampaaja miehen sisko. Koko perhe oli tänään parturoitavana. Kiitos Tytti!)

Kävin tänään neuvomassa äitiä seuraavan pitsinsä aloittamisessa. Jotenkin noloa, että olen käynyt nypläyskurssilla jo pari vuotta, ja minulla on viimeinen kuudesta "pakollisesta " pitsistä menossa kun äitini on käynyt kaksi kuukautta ja aloitti nyt pitsin, jonka sain juuri valmiiksi, eli viidennen pakollisen. Sitä hieroinkin kai vuoden. No, äiti on toki eläkkeellä, joten aikaa on enemmän, mutta silti!

Pari tuntia siihen taisi mennä, että saatiin yksi mallikerta aikaan. Hassua sinänsä, että en meinannut kyseistä pitsiä (Tiespindeli) sisäistää millään, se tuotti minulle vaikeuksia viime senteille saakka, mutta nyt tajusin oikein hyvin ja huomasin heti äidin työstä virheet, joita omastani en tajunnut ollenkaan. Ehkä se on niin, että työ tulee valmiiksi juuri kun sen oppii. Tai sitten olen parempi opettaja kuin tekijä. Todennäköisesti molemmat pitävät paikkansa.

Verkko/puolilyönti oli minusta niin kovin vaikea, kun parit hajoavat siinä, eikä pysty oikein seuraamaan, onko tehnyt oikein vai väärin. Oikeellisuus näkyy usein vasta melko myöhään, ja pitää purkaa aika tavalla korjatakseen.

No, kaikesta oppii. Ja vain harjoittelemalla tulee mestariksi.

28. maaliskuuta 2008

Nypläystä, nypläystä

Sain tänään nyplättyä vähän matkaa (eli muutaman sentin) vastusjärttaa. Päätin, että en tee muuta ennen kuin tuo pitsi on valmis, 32 cm kaikenkaikkiaan, sillä opettaja sanoi, että pitsi saisi olla 4 cm kangasta pitempi / leveämpi. Jos pari tuntia saisin nyplättyä per päivä, se valmistuisi tiistaihin mennessä. Tosin pitää vielä tehdä toinenkin samanmittainen pätkä, toiseen päähän käspaikkaa, mutta se saa jäädä myöhemmäksi.

Kovin on vielä vaatimatonta tämä minun nypläämiseni. Mallit eivät ole monimutkaisia, kun en ole pahemmin vapaa-aikana töitä edistänyt. Jotenkin se kynnys on kovin korkea nostaa tyyny esiin, verrattuna neuletyöhön. Ja onhan neulominen tv:tä katsoessa helpompaa. Mutta jokainen on joskus aloittelija, ja tässä kisaa vain itseään vastaan. Opettajamme korostaa tätä usein: tämä ei ole kilpailu.

Tässä työssä erityisen rasittavaa on se, että nyplään nypylöillä, jotka tulivat ensimmäisen, huutonetistä ostamani tyynyn mukana. Ne ovat ensinnäkin hirveän isoja ja kömpelöitä ja toiseksi ne oli puolattu niin täyteen paksua lankaa kuin ikinä mahtuu. Eivätkä parit olleet tietenkään ehjiä, vaan langat oli katkaistu. En kuitenkaan halunnut tuhlata isoa määrää lankaa, joten otin ne käyttöön, ja tähän pitsiin paksukin lanka sopi ihan hyvin. Täyteen puolatut nypylät vain purkautuvat koko ajan, eivätkä ne tahdo oikein mahtua tyynylle. Ja lankaa on tietenkin jatkettava kerran per pari.

Oppirahat on kai aina maksettava. Ei todellakaan ollut millään tavalla hyvä idea ostaa tyynyä nypylöineen näkemättä sitä ja ymmärtämättä asiasta mitään. Sitä on vain usein aloittelijana kovin intoa täynnä. Intoa on enemmän kuin järkeä. Niin oli varmaan tyynyn myyjälläkin ollut, sillä en ihmettele, että hän lopetti harrastuksen lyhyeen noilla eväillä. Itse olen hankkinut paremman tyynyn, paremmat nypylät ja paremmat langat. Eli kaiken.

Jokaiselle suosittelen kyllä kurssia uutta harrastusta aloittaessa, kuten olen kyllästymiseen asti toitottanut. Siinä säästyy monelta murheelta, rahanmenosta puhumattakaan, kun ensimmäisellä tunnilla kysyy opettajalta vinkit tarvikkeitten hankintaan ynnä muuhun.

27. maaliskuuta 2008

Muutto!

Ajattelin muuttaa käytännön syistä blogini tänne, tai ainakin kokeilla. Vaihtelu nimittäin virkistää etenkin tällaista kuin minä, joka saa lisää virtaa uusista asioista ja kyllästyy helposti. Vanha blogini löytyy osoitteesta http://tuikku.vuodatus.net/.

Olen ilmoittautunut toukokuun ajaksi nyytinkikurssille. Arvelin, että se motivoisi saamaan viimeinkin valmiiksi ikuisuusprojektini, Uudenkirkon kansallispuvun esiliinan helmanyytingin. Kun joku työ alkaa tuntua tervanjuonnilta, niin se myös on sitä hamaan loppuun saakka. Pitää oikein pakottaa itsensä saattamaan se loppuun. Tässä tapauksessa tiedän vielä, että rekkopaidan teko tulee kestämään vielä kauan, ja monta osaa on tyystin aloittamatta, eli en saa pukua missään tapauksessa käyttöön vielä vuosiin. On siis vaikea keksiä muuta syytä panostaa esiliinaan kuin miehen motkotus siitä, että se kerää pölyä olohuoneen nurkassa jo toista vuotta. (Tämänkin ongelman eliminoin tunkemalla koko hökötyksen kaappiin)

Nypläystä on jäljellä enää kaksi kertaa, joten vastusjärttaan ajattelin panostaa tämän loppuviikon. Jos vaikka saisi sen pois tyynyltä tiistaina. Vastusjärtta tulee käspaikkaan. Äiti on nimittäin kutonut minulle kankaan sitä varten, 3 metriä 30 cm leveää "even weaved" -pellavakangasta. Suunnittelin laittavani käspaikan päihin kirjontaa ja sen yläpuolelle tuon välipitsin.

Ketä käspaikat kiinnostavat, niin kannattaa mennä Kulttuurien museoon Tennispalatsiin Rajantakaista Karjalaa -näyttelyyn. Siellä oli esillä kymmeniä ihania käspaikkoja! Ja sarafaanien / feresien kaavoja oli myytävänä. Ostin kiilasarafaanin kaavat, että saisi taas jotakin uutta työlistalle. Ikäänkuin lista ei olisi loputon jo ennestään!