4. lokakuuta 2009

Syksyn satoa

Nyt on kesän puuhat mökillä ohi, ja voi keskittyä muihin asioihin. Kaikki viikonloput kahta lukuunottamatta oltiin siellä, ja kotona ei ole saatu aikaan mitään. Vähäiseltä se edistyminen mökilläkin silti tuntuu.

Tässä esimerkkinä kesähommista kunnostettu jakkara. Jalat ja istuinosa olivat pahasti sinistyneet, joten jakkara oli pakko maalata. Mieluiten olisin vain käsitellyt sen pellavaöljyllä.





Kaavin maalit pois ja käsittelin pinnat hiomakoneella. Maalauksen jälkeen tein istuinosaan kukkasia decoupage-tekniikalla, eli leikkasin kukat servetistä ja lakkasin decoupage-lakalla päälle. Kestävyyden vuoksi laitoin kerroksen tavallista lakkaa, hioin tasaiseksi ja vielä uusi kerros lakkaa.

Olen jakkaraan ihan tyytyväinen, vaikkei siitä tullutkaan puunväristä. Ehkä löydän jostain toisen korjausta kaipaavan, joka ei ole ihan niin huonossa kunnossa.

Itse mökistä kamarin seinät saatiin maalattua valkoiseksi, pönttöuuni samoin. Tuvan uuni on rapattu ja kalkittu, ikkunat on korjattu. Lähes jokainen ikkunaruutu on irrotettu ja kitattu uudelleen, sekä kiinteissä ikkunoissa että tuplissa. Karmit ja ikkunanpuitteet on myös maalattu. Nauloja on kiskottu tuhansittain (ainakin tuntuu siltä). Kaksi kiinteää sänkyä on purettu. On kai siellä siis jotain tapahtunut.

Tässä pari kuvaa, otettu eri aikaan, joten sama ryijy esimerkiksi on kahdella seinällä.












Kurssirintamalle kuuluu sellaista, että aloitin pienen tauon jälkeen nypläämisen uudelleen. Nyt se tuntuu taas mukavalta! En oikein löytänyt sen lisäksi muuta mielenkiintoista kuin hopeatyökurssin, joka tuli täyteen heti. Sain kuitenkin vihjeen nypläyksenopettajalta, että ruotsinkielisellä puolella on tilaa, ja tänä viikonloppuna olen ollut sitten tekemässä hopeakoruja.


On ollut mielenkiintoista kokeilla aivan uutta tekniikkaa. Vielä on toinen viikonloppu tulossa.

2. kesäkuuta 2009

Elämä on yhtä mökkeilyä

Ei sitä oikein tajuakaan, miten aika rientää. Kaikki vapaa-aika viime postauksen jälkeen on mennyt mökillä, jonkun mökkiin liittyvän asian hoitamisessa tai koirahommissa. Tältä siellä nyt näyttää, tai näytti viime viikonloppuna. Näkymä siis ovelta kuistin läpi pihalle. Omenapuut olivat avaamassa nuppujaan, mutta lehtimaja on vielä pelkkiä rankoja. Toivottavasti humalat, kärhöt ja ruusupavut alkavat pian kasvaa.


Kuisti siivottiin sunnuntaina ennen lähtöä, ja on tämän näköinen. Taustalla häämöttää uusi vessa. Amppeleissa roikkuvat keijunmekko ja miljoonakello.

Julita raatoi koko viikonlopun vintillä olevan kesähuoneen kimpussa. Näin hieno siitä tuli! Maalauksessa käytettiin kodin maalaamisesta jääneitä jämäpurkkeja. Seinät ja katto ovat laventelinväriset, ja koristekukat ja listat on maalattu kultalasyyrilla. Pöydän jalat ovat valkoiset ja pöytälevyssä on vaaleankeltaista ja kultalasyyria. Kuva ei tietenkään kerro totuutta, mutta kyllä siitä käsityksen saa. Julita teki yksin koko työn, yhtään ei saanut auttaa.


Sain viimein rukin osat korjauksesta. Olivatkohan ne kaksi kuukautta pajalla! Positiivista on kuitenkin se, että alunperin sanoivat, etteivät voi tehdä ruuviin uusia jengoja murenneitten tilalle, mutta ne oli yllätyksekseni kumminkin tehty. Ja hinta-arviossa kuitenkin pysyttiin! Oli kyllä todella iloinen yllätys. Ja rumasta armistakin on tullut tosi hieno - se oli alunperin korjattu siten, että puukolla oli veistelty jatko katkenneeseen osaan ja naulalla vetäisty kiinni. Nyt se on asianmukaisesti sorvattu. Rukkini on nyt täysin kunnossa ja kaikki osat olemassa :)

19. huhtikuuta 2009

Kintaat kesää vasten

Onhan tämä vähän hassua tehdä neulakintaita kun kesä on tulossa. Vaikka tänään ei kyllä kesäiseltä tuntunut, kun paleltiin kylmässä viimassa tuntikausia mätsärissä.

Joka tapauksessa: sain kintaat valmiiksi, ja tulikin melkoiset. Pituutta tein reilusti, että pysyvät ranteet lämpöisenä, mutta valitettavasti tuli pikkuisen liikaa pituutta kämmenosaankin. Kuitenkin tuli mielestäni aika siistit, jälki oli paljon parempaa kuin aiemmissa töissäni.


Seuraavaksi sitten neulapipon tai sukkien kimppuun!

14. huhtikuuta 2009

Projektikuvia

Myyrätuhoja 60-vuotiaassa omenapuussa.



Saa nähdä, auttaako sillastus.


Ja uuni nykykunnossaan. Äiti on irrotellut rappaukset (ei mikään pikkuhomma). Timpuri on käynyt tekemässä muurarille telineet, ja ennen vappua pitäisi olla rappaukset laitettu ja piippu muurattu.




Sitten pukkaa maalaushommia ja loputon ikkunoitten kunnostus.

29. maaliskuuta 2009

Lisää kehruukurssilta

Tässä on tuo eilinen kerä kerrattuna. Ei ollut ehkä minusta paras tapa kertaamiseen tuo, että tein kerintälaitteella kerän ja kertasin saman kerän sisältä ja ulkoa tulevalla langalla. Ensin kerä oli väärinpäin, joten jouduin katkaisemaan kerän sisältä tulevan säikeen ja pujottamaan sen toiselle puolelle. Ulkopuolisen langan on siis juostava samaan suuntaan kuin värttinä pyörii. Muuten käden selkäpuolelle tulee vastapäinen kierre, ja sen joutuu ajoittain purkamaan. Toisaalta säikeet olivat liian lähekkäin, ja kiertyivät liiaksi yhteen, vaikka lanka juoksi oikeaankin suuntaan. Kierrettä oli minusta sopivasti. Teen näköjään aika löyhäkierteistä lankaa, eikä vyyhti vetänyt yhtään mihinkään suuntaan kerrattuna.


Vaikka kuvat eivät toistakaan värejä riittävän hyvin, laitan tähän kuvia ihanasta villasta, jota tänään kehräsin. Kurssikaveri toi kotoaan, Torikan lampolasta, suloista ruskeaa villaa, jonka päät oli aurinko oli haalistanut.

Villa oli suoraan lampaasta, pesemätöntä, joten lanoliiinia oli riittävästi. Sattumia ei kuitenkaan ollut. Kädet tulivat tahmaisiksi tätä käsitellessä, ja lanoliinihan on käsille hyväksi.


Villasta tuli karstatessa melko tasaväristä, mikä hieman harmitti.



Lopputulos oli kuitenkin ihanan eläväinen. Odotan mielenkiinnolla, miltä valmis pinta näyttää. Luulen, etten kertaa tätä lankaa, sillä siitä tuli melko paksua. Itsekarstatuista villoista ei ollut kovin helppoa kehrätä. Toisaalta lanoliini varmaan osaltaan vaikutti siihen, että villa vastusti ankarasti kuidun vetämistä.
Rukillakin kokeilin kehrätä, ja taidan siirtyä siihen. On se kuitenkin niin paljon nopeampaa, eikä tarvitse koko ajan olla käärimässä lankaa värttinän ympärille. Mutta kun minä olen sellainen välineurheilija ja hifistelijä, niin aloin tietenkin haaveilla jo toisesta rukista. Tuo perinnerukkihan tietenkin kuuluu vanhaan taloon, joten se varmaan päätyy mökille, ja siitä seuraa, että kotiinkin tarvitaan rukki. Pystyrukki, matkamalli. Joo joo, Petteri. Alan säästää etukäteen.

28. maaliskuuta 2009

Kehruukurssin satoa

Kas tässä: kerä itse värttinällä kehrättyä lankaa.




Hidasta puuhaa tuo värttinällä kehruu on, mutta kovin addiktoivaa ja meditatiivista. Ja kumma kyllä, karstaaminenkin tuntui ihan kivalta. Itse karstatusta langasta kehrääminen ei kyllä sujunut yhtä hyvin kuin valmiiksi karstatusta: lankaan jäi helposti möykkyjä ja lanka katkeili.

Kesällä onkin mukava mökillä karstailla villoja ja kehrätä. Olen myös suunnitellut vanhan rautapadan hankkimista värjäystä varten. Siellähän sitä on materiaalia metsä täynnä väriliemien keittelyyn.

Sen verran torppaprojektista, että Petteri on siellä tehnyt hommia: purkanut kiinteän sängyn ja lattiasta kummalliset vihreät laatat. Laattojen lata paljastui onneksi kunnon lautalattia. Samalla paljastui tuholaisvaurio: joku ötökkä on syönyt yhden hirren, joka onneksi oli vain puolen metrin mittainen. Toivottavasti oli sellainen ötökkä, joka kuolee pakkasessa. Muuten ei hyvät heilu.

27. maaliskuuta 2009

Lievä takaisku

Torpalla kävi nuohooja, ja eihän siihen tulentekolupaa saatu. Hormissa on tiili poikittain ja savupiippu murenee. Positiivista asiassa on se, että uunit ovat kunnossa, joten savupiipun korjaamalla asia korjaantuu. Valitettavasti vaan muurari tuskin muuraa pakkasella, joten mökille meno lykkääntyy, ja pääsiäisenä sinne ei vielä päästä. No, pahemminkin voisi olla :)






Olen harjoitellut rukin käyttöä kehräämällä hahtuvaa. Mies tietenkin ihmetteli, että tuota vartenko se rukki on: siirretään lankaa kerältä toiselle. Pidän kuitenkin parempana harjoitella hahtuvan kanssa kuin villatupolla, niin tottuu tuohon polkemiseen.

22. maaliskuuta 2009

Kehräysopissa

Olin tänään kehruutapaamisessa, ja nyt se loksahti paikalleen! Iso kiitos kehruukavereille! Näin paljon sain kehrättyä jo.

Ostin Rinalta uuden värttinän, yläpainotteisen, ja sillä tuo homma lähti sitten käyntiin. Yläpainotteisella on minusta jotenkin helpompi kehrätä ja siihen saa hyvin vauhtia, kun sen pyöräyttää vauhtiin reittä vasten. Kokeilin tuota alapainotteistakin pienellä määrällä lankaa, ja silläkin homma alkoi luistaa, mutta värttinä on kovin raskas. ja käsi tulee kipeäksi nopeasti.

Ensimmäinen museon työpajassa "kehräämäni" lanka oli paksua köyttä, mutta nyt saan aikaan jo ohutta säiettä!

19. maaliskuuta 2009

Onpa kivaa!

Alkoi taas neulakinnaskurssi työväenopistossa. Innostuin aloittamaan kintaat, vaikka piti jatkaa aloittamiani sukkia Kuulin, että mallin nimi on karjalaiset kuolinsukat (!), siis putkimalli ilman kantapäätä.

Ostin sitten kumminkin Fritidsgarnia, kun en keksinyt muutakaan sopivan paksuista lankaa tähän hätään. Jostain syystä nyt sen neulominen tuntuu helpommalta ja jälkikin on siistimpää kuin kämmekkäitä tehdessäni. Pisto on "puolisuomalainen": yksi päällä ja yksi alla. Sukkia teen suomalaisittain, ja se jotenkin sopii minun käteeni paremmin, mutta kun tuli aloitettua, niiin jatkan sitten kintaita tällä samalla.

14. maaliskuuta 2009

Jippii!

Nyt minulla on rukki :) Löysin sen antiikkimessuilta tänään. Se on ollut oikeasti käytössä jollain mummolla, joten kaikki osat olivat tallella ja se toimii. Tuli mukana ammoin kehrättyä lankaa ja pölyisiä pellaviakin. Rukki on hirveän pölyinen ja likainen, lienee ollut jossain vintillä pitkään, mutta ei heilu, ja pyörä pyörii kevyesti ja tasaisesti. Kyllä siitä puhdistamalla hyvä tulee!

Tein toisenkin löydön: sain karjalaraanun 55 eurolla! Äidin mielestä minulla oli tarpeeksi raanuja ennestään (neljä), mutta mitä sitten? Ei ollut tällaista! Olen ihaillut karjalaraanuja pitkään, mutta ovat yleensä niin kovin kalliita. En ole vielä päättänyt, vienkö sen mökille vai jätänkö kotiin. Yksi seinä mökillä on kyllä vielä vapaana.

5. maaliskuuta 2009

Talven selkä taittuu

On ollut käsittämättömän ankea talvi taas. Olen varmaan ollut talviunessa, kun mikään ei ole maittanut. Vanha rakkauteni, neulominenkin, jäi pariksi kuukaudeksi lähes kokonaan.

Nyt olen taas aktivoitunut, mutta ihan eri asioitten suhteen kuin ennen. Tuo torppa on jotenkin innostanut muinaisten asioitten pariin, joten olen osallistunut Espoon Kaupunginmuseon järjestämiin työpajoihin WeeGee-talossa. Kävin kaikki työpajat: värttinällä kehräys, lautanauhat ja neulakinnas. Yhdet neulakintaat ja piponhan tein jo viime keväänä, mutta kyllä kurssilla tuli uusia asioita ja ideoita. Kämmekkäät sain jo aikaan, ja sukkia aloittelen.

Kämmekkäät on tehty Fritidsgarnista, jota monet suosivat neulakintaissa, mutta itse en ole siihen ihastunut. Minusta se on turhan karvainen ja löyhäkierteinen. Seuraava kokeilu tulee Kainuunharmaksesta.

Lautanauhojen tekeminen oli tosi ihanaa! Tilasin jo Lankadontista omat laudat ja latasin suunnitteluohjelman. Valitettavasti suomenkielistä en löytänyt enää, vaikka linkkejä siihen löysinkin, mutta ei tämä Tablet Weaverkaan hankala ollut ymmärtää. Ajattelin tehdä lautanauhan feresin röijyyn vyöksi. Kunhan tässä alkuun pääsee, niin niitähän voi käyttää ihan missä vain!

Kehrääminen tuntui yllättävän hankalalta ainakin alkuun. Olenkin menossa Helsingin työväenopiston kehruukurssille hakemaan lisäoppia. Jospa siihenkin pääsisi kiinni kun vähän harjoittelee. Värttinä minulla on, ja viipsinpuu, sekä villaakin olen hankkinut reilusti, joten harjoitusmateriaalia ei puutu. Hankalinta siinä on minusta se, että tulee helposti liian paksua (ja epätasaista) lankaa, enkä saa kehrään tarpeeksi vauhtia. Saattaahan olla, että minulle rukki sopisi paremmin. Tosin rakas mieheni ilmoitti, että siinä menee raja: rukkia meille ei tule...

Virkkaamisenkin löysin ihan uudelleen. Torpalle tulee keinutuoli, ja siihen tarvitaan keinutuolinmatto. Arvelin, että isoäidinneliöistä tulisi riittävän vanhanaikainen, mutta virkkaan ne vähän epäortodoksisesti pätkärääkätystä seiskaveikasta. Niitä syntyy mukavasti telkkaria katsellessa!

26. tammikuuta 2009

Alkoi uusi,järjettömän iso projekti

Meille tupsahti käyttöön sellainen vanha torppa. Me sanomme sitä torpaksi, vaikka se on varsinaisesti rakennettu torpparivapautuksen jälkeen, 20-luvulla. Silloin Arrajoen kartanon kirvesmies sai tilanpaikan kartanolta. Tämä Väinö Blom sen rakensi, ja 70-luvulle se oli heidän perheensä omistuksessa. Vanhempani ostivat torpan nyt ja tässä välissä on ollut vain yksi omistajaperhe. Mielenkiintoista historiaa olisi kiva tutkia. Jotain pientä kai löytyykin



Perheeni tavoite olisi poistaa torpalta sinne kuulumattomat materiaalit, esineet jne. jättää jäljelle kaikki säilyttämisen arvoinen. Istutuksia tulee lisää, sillä perinneperennat on oltava.



Seuraavaksi olisi tarkoitus uusia hyvin varovaisesti se, mikä on pakko eli uuni. Toimivalla uunilla ja puhtaudella pääsee jo pitkälle. Tämä meidän tupamme ei lämpene ilman uunia, eikä siellä ílman uunia kokata. Kaikki alkaa siis nuohouksella ja uunin kunnostuksella.


Maalaushommia tulee jonkin verran. Tämä aikanaan sinänsä hyvin viehättävänä pidetty ratkaisu ei hengi mielestäni sitä aikakautta, jota torpalle haen. Lämmittää sillä silti voi.
Jotkut asiat ovat helppoja: tekstiilit rullalle, seinäkoristeet vintille, tuolit uusiokäyttöön. Siinä sitä ollaan vihreiksi valtattujen hirsiseinien ja linoleumlattian kanssa, että mitä tehtäis.
Seinät tulevat olemaan paljaat ja tekstiilit kadonneet, kun minä alan siivota. Samoin kaikki pikku´tavara. Huomaa kuitenkin hieno parafiniöljylamppu Aladdin




Yläkerrassa on pikkulikan valtakunta. Siitä tulee kuulemma ihan hyvä, kun se maalataan lattiasta kattoon laventerlinväriseksi ja kaikki listat purppuralla. (Toki huone rakennetaan luultavasti uudelleen eräänä päivänä) Unohdin, että purppuralla tehdään myös kukkapolku lattiasta seinille,

Että semmoinen leikkimökki. Yhteen kohtaan ei tarvitse koskea, ja se on kuisti.

Paitsi Lumikki kyllää saa muuttaa majaa. Haluaisin niin historiallisen talon, että väkikin kulkee tuohivirsuissa! Luultavasti mies toimii kuitenkin järjen äänenä. Sehän on sen homma.