Nyt olen taas aktivoitunut, mutta ihan eri asioitten suhteen kuin ennen. Tuo torppa on jotenkin innostanut muinaisten asioitten pariin, joten olen osallistunut Espoon Kaupunginmuseon järjestämiin työpajoihin WeeGee-talossa. Kävin kaikki työpajat: värttinällä kehräys, lautanauhat ja neulakinnas. Yhdet neulakintaat ja piponhan tein jo viime keväänä, mutta kyllä kurssilla tuli uusia asioita ja ideoita. Kämmekkäät sain jo aikaan, ja sukkia aloittelen.
Kämmekkäät on tehty Fritidsgarnista, jota monet suosivat neulakintaissa, mutta itse en ole siihen ihastunut. Minusta se on turhan karvainen ja löyhäkierteinen. Seuraava kokeilu tulee Kainuunharmaksesta.
Lautanauhojen tekeminen oli tosi ihanaa! Tilasin jo Lankadontista omat laudat ja latasin suunnitteluohjelman. Valitettavasti suomenkielistä en löytänyt enää, vaikka linkkejä siihen löysinkin, mutta ei tämä Tablet Weaverkaan hankala ollut ymmärtää. Ajattelin tehdä lautanauhan feresin röijyyn vyöksi. Kunhan tässä alkuun pääsee, niin niitähän voi käyttää ihan missä vain!
Kehrääminen tuntui yllättävän hankalalta ainakin alkuun. Olenkin menossa Helsingin työväenopiston kehruukurssille hakemaan lisäoppia. Jospa siihenkin pääsisi kiinni kun vähän harjoittelee. Värttinä minulla on, ja viipsinpuu, sekä villaakin olen hankkinut reilusti, joten harjoitusmateriaalia ei puutu. Hankalinta siinä on minusta se, että tulee helposti liian paksua (ja epätasaista) lankaa, enkä saa kehrään tarpeeksi vauhtia. Saattaahan olla, että minulle rukki sopisi paremmin. Tosin rakas mieheni ilmoitti, että siinä menee raja: rukkia meille ei tule...
Virkkaamisenkin löysin ihan uudelleen. Torpalle tulee keinutuoli, ja siihen tarvitaan keinutuolinmatto. Arvelin, että isoäidinneliöistä tulisi riittävän vanhanaikainen, mutta virkkaan ne vähän epäortodoksisesti pätkärääkätystä seiskaveikasta. Niitä syntyy mukavasti telkkaria katsellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti