31. heinäkuuta 2008

Tilaustöitä

Tyttäreni teki minulle tilauksen: kaksi "lätsää", vaaleanpunainen ja vaaleansininen, sekä kaulahuivit molempiin. Novitassa olikin Mambo-langalle virkkausohje, mutta siitä tuli ihan hirveä tekele. Sitäpaitsi se oli tehty minusta aivan hullusti: aloitettiin reunasta eikä keskeltä. Purkuunhan se meni, ja tein omasta päästä uuden. Se onnistui aika hyvin mielestäni, etenkin, kun olen ollut aina sitä mieltä, että en osaa virkata enkä koskaan opikaan. Ilmeisesti alitajunta on tehnyt senkin suhteen töitä tietämättäni. Entinen laulunopettajani sanoi kerran, että vaikka kurkku on kipeä, eikä pysty laulamaan, oppii kuitenkin kuuntelemalla muita. Niin lienee tässäkin käynyt.

Nyt pitäisi tehdä vielä toinen lätsä. Alekorista löysin Tango Fania muutaman kerän, ja niistä olisi tarkoitus tehdä kaulahuivit. Muuten pakerran edelleen sitä merinosilkkihuivia. Ai niin, onhan minulla muutakin kerrottavaa. Ostin kerintälaitteen! Voi että se onkin ihana vekotin! Vyyhdinpuut minulla oli ennestään, ja nyt saan kätevästi langat kerälle vyyhdeltä. Hienoja keriä niistä tuleekin :)

27. heinäkuuta 2008

Mustan pitsin yö

Käytiin tässä Rauman pitsiviikoilla. Mustan pitsin yössä ei niin paljon näkynyt sitä mustaa pitsiä, kuin olisi voinut, mutta kiva tapahtuma oli. Ihmiset olivat mukavia ja Rauman "giäl" oli viihdyttävää. Paljon se tulikin esiin kauppojen ikkunoissa ja ilmoituksissa. Sorruin ostamaan tekstipaidankin: siinä lukee "Vanh kärttyne äm".

Pitsiäkin katseltiin. Eurooppalaista pitsiä edustavat kuvan käsineet. Olivat todella hienot! Samoin pitkät huivit - tai oikeammin viitat - olivat upeita.

Mestarinyplääjä Impi Alangon näyttely Rauman museossa oli hieno. Hän on kyllä ollut taitava paitsi nypläämisessä, myös suunnittelussa ja nypläyksen tekniikan kehittämisessä. Siinä täytyy kyllä antautua kokonaan nypläykselle, että pääsee moisiin suorituksiin. Taas tuli havaittua, että itse olen enemmän sellainen jokapaikanhöylä, raavin pintaa vähän kaikesta. En kykene suuntaamaan kiinnostustani vain yhteen asiaan. Kai olen liian vaihtelunhaluinen.

Nypläyksenopettajani, Hedvig Segerin, näyttelyssä kävimme myös. Jopa mies siis suostui sinne mukaan. Hedvig olikin itse paikalla ja vaihdettiin kuulumisia. Vieressä oli Nyplääjät ry:n näyttely. Sieltä nappailin kuvia aika paljon. Kuvien taso ei ole paras mahdollinen, sillä jouduin käyttämään kamerakännykkää, kun molemmat kamerat jäivät pois matkasta. Siksi ei olekaan pahemmin lähikuvia, kun ne kaikki jäivät epäteräviksi. Mutta olkaapa hyvät, ihania liinoja, vai mitä?


















16. heinäkuuta 2008

Välitavoite saavutettu

Vaikka olenkin ollut lomalla laiskana, olen saanut huivini perusosan valmiiksi ja aloittanut reunusta. Koska en ole aikaisemmin mitään vastaavaa tehnyt, tuntui ensin hankalalta, kunnes tajusin, ettei sitä reunaa tehdä kahdella sukkapuikolla, vaan pyöröllä, jossa ne perusosan silmukat ovat, ja lisäksi yhdellä sukkapuikolla. En tiedä, miksi eivät aivot ensin toimineet, mutta nyt kumminkin homma sujuu.

Vähän tylsäähän tuo on, sillä tuo kuvan simppeli mallikuvio tulee tehdyksi laskujeni mukaan kaikkiaan lähes 50 kertaa, mutta on ihanaa, kun saa aikaan valmista jälkeä koko ajan. Joka toinen kerros tulee pääteltyä yksi silmukka tuosta huivin reunasta. Kaikkiaan silmukoita on pääteltävänä 738, eli reunusta neulotaan 1476 kerrosta.

Luvut tuntuvat hurjilta, mutta ei se ihan niin toivottomalta tunnu neuloessa. Vaikka lanka on ohutta, sitä on miellyttävä neuloa, kun on paksut puikot. 1,5 numeron puikoilla kun yritin neuloa samasta langasta, oli todella tuskaista.

7. heinäkuuta 2008

Puuhanurkka palasi lomalta

Olimme kolme viikkoa Espanjassa lomalla ja oli niin ihanaa, etten meinannut palata ollenkaan takaisin kotiin!


Loma meni lueskellessa...












...uidessa...















...ja herkutellessa.











Pääosin oleskelimme Torremolinoksessa, ja sieltä teimme retkiä Fuengirolaan (eläintarhaan tietysti) ja muualle lähiympäristöön. Lasten piti päästä Aqualandiin, josta ei kuitenkaan paljoa jäänyt käteen, paitsi kuitti, joka todistaa rosvouksesta. Hinnat ovat siellä hirveät, eikä pienille lapsille tai aikuisille ole oikein mitään. Nuorisolle se on toki varmaan kiva paikka.

Benalmadenan satama oli upea, ja päästiin jopa vuorelle gondolihissillä. Molempia suosittelen lämpimästi. Satamassa tehtiin perinteinen turistikierros sellaisella autojunalla ja nähtiin Antonio Banderaksen ja Melanie Griffithin talo. Oltiin niin turistia, jotta!

Rantaelämä tuli tutuksi taas. Torressa on ihanat, pitkät rannat ja kojua ja ravintolaa jos jonkinlaista. Kuten uintikuvasta näkyy, me naisväki otimme letit päähän, joten kampaus pysyi ojennuksessa koko loman ajan. Krääsäkauppoja koluttiin ja ihan vähän piipahdin laukku- ja kenkäkaupoissa.

Ravintoloita oli joka lähtöön. Välillä kävimme tapasbaareissa, välillä kalaravintoloissa ja lapset piti viedä välillä myös Burger Kingiin. Onneksi oli oma kokki mukana mainion ravintolatarjonann lisäksi, niin ei päässyt nälkä ylättämään. Eikä jano.

Miinuspuolena oli vain vahva allerginen reaktio moskiittojen puremille, joka aikeutti sairaalakeikan, ja vähän väliä ilmennyt vatsatauti.

Arjesta irrottiin sen verran, että käsitöitä en ole tehnyt ollenkaan. Ellei sitten lasketa remonttia, sillä kotona tehtiin viime viikolla vähän maalaushommia. Nyt puurran valmiiksi Cap shawlin, ennen kuin kosken mihinkään muuhun!