Kiukun voimalla valmistunut

Otti niin sitten kuitenkin päähän niin raskaasti tuo sukkien langan loppuminen kesken, että silkan kiukun voimalla virkkasin kertaalleen puoliksi puretun korin loppuun. Vaikka rakkaan mieheni mielestä meillä onkin koreja ja nyssäköitä tarpeeksi, onpahan taas yksi lisää :)

Kori on virkattu koukulla nro 8 ontelokuteesta, jota myy Kauhavan Kangas-Aitta. Ohje on samasta paikasta peräisin. Tein tosin sellaisen muutoksen, että en yhdistänyt kerroksia piilosilmukalla, vaan virkkasin spiraalina. Tuli mielestäni parempi niin, kun kerroksen vaihtokohta ei näkynyt niin selvästi.

Matonkuteesta on hyvin raskas virkata. Mies kommentoikin aina tuota tehdessäni, että "Onko sulla taas jumppatuokio?", kun huokailin välillä syvään. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että työ sujuu huomattavasti paremmin veitsi- kuin kynäotteella.

Suosittelen matonkuteesta virkkaamista sellaisiin hetkiin, kun on oikein raivo päällä.

Tässä se on!

Sain tänään tuohisen olkalaukkuni postissa. Malli on omasta päästä, ja laukku on tehty minulle tilaustyönä Oilolan, Suomussalmen kunnan pysyvän käsityömyyntinäyttelyn, kautta. Eikö olekin hieno?


Se oli taas joku ns. aivopieru, joka oli ihan pakko toteuttaa. Laukku on teetetty erityisesti kansallispuvun kanssa käytettäväksi, mutta saatattepa nähdä minut kaupungillakin sen kanssa! Terveisiä taas Anna-Liisalle Oilolaan :) Ja tekijälle, kuka lienetkään.

Olen tässä neulonut pari iltaa sukkia Kainuun Sanomien järjestämään Kainuun maakuntasukkakilpailuun. (Kiitos vinkistä, Mariina. Sait sitten minut usutettua osallistumaan :) Ihan vähän puuttuu, ja lanka on lähes loppu. Toinen sukka painoi 52 g, joten nipinnapin pitäisi yhden vyyhden riittää. Toista minulla ei tähän hätään ole, enkä ehdi saamaankaan ennen kilpailun loppua, kun tuota Kainuunharmasta ei saa kuin Villa Laurilasta. Elleivät ehdi kilpaíluun niin saa sitten mies sukat. Kainuunharmasta on tilattu kyllä lisää.

*muoks* Keskenhän ne jäivät. Yhyy! Lanka on loppu ja lisää tulee varmaan vasta ensi viikolla.

Välipalatöitä

Pitsihuivin neulominen on maistunut suoraansanoen puulta. Olen joutunut pakottamaan itseni sen ääreen - on hirveän tylsää tehdä 50 kertaa sama 30 riviä. Siksi päätinkin tehdä välipalana hatun tulevan mohairhuivini kaveriksi. Laukkasin kaupasta toiseen etsimässä Novitan Isoveliä, leijonankeltaista. Kyllähän oikeaa lankaa oli vaikka missä, mutta tuota väriä ei. Kummallista, kun sen pitäisi käsittääkseni olla tämän syksyn muotiväri. No, lopulta löytyi, ja eräänä iltana virkkasin hatun. Huivia tosin en ole edes aloittanut.

Huppari on viimeistelyä vaille valmis, mutta en pidä sen kanssa niin kiirettä. Se on kumminkin aika paksu, ja nyt kai pitäisi olla vielä kesä. Lankaa jäi vielä sellaiset 400 g, ja jotain pitäisi siitä keksiä. Tyttäreltä kyselin, että kelpaisiko villapaita, mutta niitä on kuulemma tarpeeksi, ja silloin kun niitä käyttää, tulee liian kuuma. Kaipa joku saa jälleen yhden pipo ja kaulaliina -yhdistelmän.


Tuosta puserosta tuli ihanan pehmoinen! Kympin puikoilla tuli nopeasti valmistakin. Ohje on uusimmasta Novitasta, mutta jätin edestä hupparitaskun pois. Minusta se ei oikein sopinut tuohon rinnukseen, eikä ole erityisen käytännöllinenkään.

Matkailu avartaa

Olimme pienellä kesäretkellä Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Kauhavalla kävin Kangas-Aitassa ja sieltä tarttui mukaan tuollaista kierrätyspuuvillasta tehtyä ontelokudetta kilon vyyhti. Kasin koukulla virkkaan siitä koria. Langoille, tietenkin, kun ne eivät mahdu minnekään. Mies ei varauksetta ihastunut projektiini, meillä on kuulemma tarpeeksi koreja ja nyssäköitä.

Ostin myös vyyhden leijonankeltaista ESITO-lenkkimohairia. Ajattelin tehdä siitä ison huivin nomeron 15 puikoilla. Kaupassa oli sellaisia huiveja näytillä, ja ihastuin kovasti. Tosin yhdestä vyyhdestä tulee kuulemma kolme, eli saisi vaikka torkkupeiton.

Yksi asia jäi kaivelemaan: siellä oli mohairista neulottuja lapasia ja hattuja, jotka oli karstattu pörröiseksi. Ihmettelin tekotapaa, sillä ne olivat tosi paksuja, vaikka lanka oli ohutta. Valitettavasti myyjä ei osannut kertoa enempää, sillä ne olivat kuulemma Kainuun Pirtin tuotteita.

Käytiin myös Korialla Novitan tehtaanmyymälässä, ja sieltä löysin sitä uutta Kaarnaa. Se oli kakkoslaatuista, sillä se oli liian paksua, ja minullehan se sopi. Hinta oli alle 15 euroa kilo, joten otin reilusti toista kiloa. Reissun aikana sain siitä hupparin hihoja vaille valmiiksi.

Kainuussa kävin jälleen kerran Oilolassa, ja laitoin tilaukseen käsilaukun. Haluan nimittäin olkalaukun tuohesta, oma design. Sitä voin käyttää kansallispuvun kanssa, ja miksei muutenkin.

Ihana löytää uusia juttuja!

Tilaustöitä

Tyttäreni teki minulle tilauksen: kaksi "lätsää", vaaleanpunainen ja vaaleansininen, sekä kaulahuivit molempiin. Novitassa olikin Mambo-langalle virkkausohje, mutta siitä tuli ihan hirveä tekele. Sitäpaitsi se oli tehty minusta aivan hullusti: aloitettiin reunasta eikä keskeltä. Purkuunhan se meni, ja tein omasta päästä uuden. Se onnistui aika hyvin mielestäni, etenkin, kun olen ollut aina sitä mieltä, että en osaa virkata enkä koskaan opikaan. Ilmeisesti alitajunta on tehnyt senkin suhteen töitä tietämättäni. Entinen laulunopettajani sanoi kerran, että vaikka kurkku on kipeä, eikä pysty laulamaan, oppii kuitenkin kuuntelemalla muita. Niin lienee tässäkin käynyt.

Nyt pitäisi tehdä vielä toinen lätsä. Alekorista löysin Tango Fania muutaman kerän, ja niistä olisi tarkoitus tehdä kaulahuivit. Muuten pakerran edelleen sitä merinosilkkihuivia. Ai niin, onhan minulla muutakin kerrottavaa. Ostin kerintälaitteen! Voi että se onkin ihana vekotin! Vyyhdinpuut minulla oli ennestään, ja nyt saan kätevästi langat kerälle vyyhdeltä. Hienoja keriä niistä tuleekin :)

Mustan pitsin yö

Käytiin tässä Rauman pitsiviikoilla. Mustan pitsin yössä ei niin paljon näkynyt sitä mustaa pitsiä, kuin olisi voinut, mutta kiva tapahtuma oli. Ihmiset olivat mukavia ja Rauman "giäl" oli viihdyttävää. Paljon se tulikin esiin kauppojen ikkunoissa ja ilmoituksissa. Sorruin ostamaan tekstipaidankin: siinä lukee "Vanh kärttyne äm".

Pitsiäkin katseltiin. Eurooppalaista pitsiä edustavat kuvan käsineet. Olivat todella hienot! Samoin pitkät huivit - tai oikeammin viitat - olivat upeita.

Mestarinyplääjä Impi Alangon näyttely Rauman museossa oli hieno. Hän on kyllä ollut taitava paitsi nypläämisessä, myös suunnittelussa ja nypläyksen tekniikan kehittämisessä. Siinä täytyy kyllä antautua kokonaan nypläykselle, että pääsee moisiin suorituksiin. Taas tuli havaittua, että itse olen enemmän sellainen jokapaikanhöylä, raavin pintaa vähän kaikesta. En kykene suuntaamaan kiinnostustani vain yhteen asiaan. Kai olen liian vaihtelunhaluinen.

Nypläyksenopettajani, Hedvig Segerin, näyttelyssä kävimme myös. Jopa mies siis suostui sinne mukaan. Hedvig olikin itse paikalla ja vaihdettiin kuulumisia. Vieressä oli Nyplääjät ry:n näyttely. Sieltä nappailin kuvia aika paljon. Kuvien taso ei ole paras mahdollinen, sillä jouduin käyttämään kamerakännykkää, kun molemmat kamerat jäivät pois matkasta. Siksi ei olekaan pahemmin lähikuvia, kun ne kaikki jäivät epäteräviksi. Mutta olkaapa hyvät, ihania liinoja, vai mitä?

Välitavoite saavutettu

Vaikka olenkin ollut lomalla laiskana, olen saanut huivini perusosan valmiiksi ja aloittanut reunusta. Koska en ole aikaisemmin mitään vastaavaa tehnyt, tuntui ensin hankalalta, kunnes tajusin, ettei sitä reunaa tehdä kahdella sukkapuikolla, vaan pyöröllä, jossa ne perusosan silmukat ovat, ja lisäksi yhdellä sukkapuikolla. En tiedä, miksi eivät aivot ensin toimineet, mutta nyt kumminkin homma sujuu.

Vähän tylsäähän tuo on, sillä tuo kuvan simppeli mallikuvio tulee tehdyksi laskujeni mukaan kaikkiaan lähes 50 kertaa, mutta on ihanaa, kun saa aikaan valmista jälkeä koko ajan. Joka toinen kerros tulee pääteltyä yksi silmukka tuosta huivin reunasta. Kaikkiaan silmukoita on pääteltävänä 738, eli reunusta neulotaan 1476 kerrosta.

Luvut tuntuvat hurjilta, mutta ei se ihan niin toivottomalta tunnu neuloessa. Vaikka lanka on ohutta, sitä on miellyttävä neuloa, kun on paksut puikot. 1,5 numeron puikoilla kun yritin neuloa samasta langasta, oli todella tuskaista.

Puuhanurkka palasi lomalta

Olimme kolme viikkoa Espanjassa lomalla ja oli niin ihanaa, etten meinannut palata ollenkaan takaisin kotiin!


Loma meni lueskellessa...












...uidessa...















...ja herkutellessa.











Pääosin oleskelimme Torremolinoksessa, ja sieltä teimme retkiä Fuengirolaan (eläintarhaan tietysti) ja muualle lähiympäristöön. Lasten piti päästä Aqualandiin, josta ei kuitenkaan paljoa jäänyt käteen, paitsi kuitti, joka todistaa rosvouksesta. Hinnat ovat siellä hirveät, eikä pienille lapsille tai aikuisille ole oikein mitään. Nuorisolle se on toki varmaan kiva paikka.

Benalmadenan satama oli upea, ja päästiin jopa vuorelle gondolihissillä. Molempia suosittelen lämpimästi. Satamassa tehtiin perinteinen turistikierros sellaisella autojunalla ja nähtiin Antonio Banderaksen ja Melanie Griffithin talo. Oltiin niin turistia, jotta!

Rantaelämä tuli tutuksi taas. Torressa on ihanat, pitkät rannat ja kojua ja ravintolaa jos jonkinlaista. Kuten uintikuvasta näkyy, me naisväki otimme letit päähän, joten kampaus pysyi ojennuksessa koko loman ajan. Krääsäkauppoja koluttiin ja ihan vähän piipahdin laukku- ja kenkäkaupoissa.

Ravintoloita oli joka lähtöön. Välillä kävimme tapasbaareissa, välillä kalaravintoloissa ja lapset piti viedä välillä myös Burger Kingiin. Onneksi oli oma kokki mukana mainion ravintolatarjonann lisäksi, niin ei päässyt nälkä ylättämään. Eikä jano.

Miinuspuolena oli vain vahva allerginen reaktio moskiittojen puremille, joka aikeutti sairaalakeikan, ja vähän väliä ilmennyt vatsatauti.

Arjesta irrottiin sen verran, että käsitöitä en ole tehnyt ollenkaan. Ellei sitten lasketa remonttia, sillä kotona tehtiin viime viikolla vähän maalaushommia. Nyt puurran valmiiksi Cap shawlin, ennen kuin kosken mihinkään muuhun!

Uusi ihanuus

Äiti kutoi minulle tällaisen itse suunnittelemansa raanun. Värit eivät kuvassa pääse oikeuksiinsa, luonnossa se on paljon lämpimämmän sävyinen. On se kaunis!


Oma työ etenee hitaasti mutta varmasti. Välillä puretaan ja sitten taas edetään. 127. kerros on menossa, työssä silmukoita 585. Tässä pari projektikuvaa. Jättibaskeriahan se muistuttaa tässä vaiheessa, kuten moni on sanonut.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen tekemään reunusta. Siinä kun näkee koko ajan valmista reunaa sitä mukaa kun etenee. Olen niin tykästynyt tähän työhön, että suunnittelen jo seuraavaa. Mutta kerintälaite on ehdottomasti hankittava, jos jatkossa ostan lankoja vyydeillä.

Tekisi mieleni kokeilla seuraavaksi jotain mohairsekoitetta, kuten Kidsilk Haze. Se on kyllä melko kallista, mutta eihän huiviin mahdottomasti mene. Mutta jonkun toisenkin mallin teen kyllä tuosta Victorian Lace Todaysta. Ympyrän neulominen on ihanaa!

Kiireinen toukokuu

On se uskottava, että vaikka mitä tekisi, niin aina toukokuu on kiireistä aikaa. On jo suorastaan hermostunut olo, kun odottelee lomaa ja ennen sitä pitää tehdä kaikkea mahdollista. Tietenkin koulun loppuisen vuoksi on erityistoimintaa, retkiä ja pippaloita lapsella, itsellä töissä kaikkea puuhaa, joka pitää-nyt-tehdä-vielä-ennen-lomia.

Ja kun tänä keväänä otin nuo työväenopiston kesäkurssitkin ohjelmaan. Viimeinen nypläyskerta jäi väliin koulun juhlien vuoksi, enkä vielä ole varma, ehdinkö tänään nyytinkikurssille, jota olisi kaksi kertaa jäljellä. Olen tosin saavuttanut tavoitteeni, joten ei haittaa, vaikka en pääsisikään. Tykkipitsin kolmesta pitsistä kaksi on aloitettu, ja ne voin tehdä valmiiksi kesän aikana, ja sain myös alkuun saaristolaisnyytingin. Eli hyvillä mielin voi lähteä lomille.