On tässä neulottukin

Vaikka koiranpentu on vallannutkin ajatukset, olen käynyt lankakaupoissakin ja aloitellut uusia töitä. Uudessa Novitassa oli - poikkeuksellisesti - muutama kiva malli. Tekeillä on seiskaveikkasukkaset ja hartiahuivi Luxus Windistä. Ja kauan sitten aloitettu aran miehelle.

Tuo Luxus Wind tuntuu kyllä ihan hyvälle, mutta se on jotenkin "pumpulimainen" lanka, ja ehkä turhan löysäkeirteinen tai jotain. Joka tapauksessa silmukan ulkopuolelle jää helposti lenkkejä, ja neuleessa on sellaisia nyppyjä ja haituvia.

Iitu, 5 viikkoa

Koiralle on sitten valittu nimi. Ensin äänestyksen voitti Ilo, mutta kun muutaman kerran tuli sanottua Ilo-tyttö, se piti vaihtaa. Iitu voitti kakkosäänestyksen, joten se siitä sitten tuli. Emme ole päässeet katsomaan pentua, mutta tässä on Jukka Kartanon ottama kuva. On se suloinen!

Täällä kotona odottavat jo peti, kupit, ruokaämpäri, lelut, panta ja talutin, karsta ja kynsileikkurit. Siankorviakin on, mutta niitä ei saisi kuulemma antaa ensimmäisenä, koska sitten eivät nahkaluut maistu. Nahkaluilla mennään siis alkuun. Jauhelihaa on pakkasessa puoli kiloa. Kaikki siis pitäisi olla valmiina.

Ostettiin tarvikkeet pentuhäkkiä varten, Plantagenista löytyi. Iitu saa aluksi olla yksinollessaan pentuhäkissä, ettei tunnu maailma liian isolta. Muutenkaan ei ole kiva ajatus, että se vaeltelee täällä itsekseen ennen kuin tietää, mihin saa koskea ja mihin ei. Itku pääsee, jos se syö huonekalut.

Petteri jää "isyyslomalle" Iitun ensimmäiseksi viikoksi kotona, ja yksinoloa opetellaan pikkuhiljaa.

Valmis viitta

Sairastan tässä selkääni, enkä pysty pahemmin istumaan, eikä makaaminenkaan tunnu hyvältä - lääkityksestä huolimatta. Koska on parasta pysyä jalkeilla, sain höyrytettyä viikko sitten valmistuneen viitan. En ole vielä käyttänyt kertaakaan, joten en tiedä käytännöllisyydestä. Viitta on Novitan syksyn lehdestä, lankana Mambo. Taisi mennä jotain 900 g.

Minulla on jo useampia Mambosta tehtyjä vaatteita, joten tuskinpa teen siitä enää muuta. Se on kyllä minusta päällysvaatteisiin ihan hyvä lanka: tulee nättiä pintaneuletta ja on mukavan lämmin päällä. Lanka on vain hurjan tilaavievä! Se on niin kuohkeaa ja pulleaa, että yksi takki vie kaapissa kahden tilan :)

Handskes Ihärdig Ilona

Tällainen pentu varattiin tänään :)














































Kutsumanimeä ei ole vielä keksitty, kun mikään ei tunnu juuri oikealta. Miten koiranpennulle keksitään nimi? Kennelnimi valittiin sillä perusteella, että mies saa komentaa anoppia. Ilona kun on äitini nimi. Että "Ei saa kakkia lattialle, Ilona!" Mutta ei sitä varmaan kutsumanimeksi oteta kuitenkaan.

Marraskuun ekalla viikolla on luovutus. Siihen mennessä pitää käydä eläinkaupassa tarvikeostoksilla, että on pennulla kaikki valmiina. Ihan kuin olisi vauva tulossa taloon :)

Harrastukset alkoivat

Se alkoi sitten kansallispukukurssikin. Tuskailin rekkokirjonnan kanssa niin, että silmissä vilisi. Hammasta purren pääsen vähän etenemään. Epäilemättä helpottaa, kun saan edes sentinkään sitä tehtyä. Alku on tuossakin hankalaa, ja työ oli lisäksi lähes vuoden naftaliinissa. Tänä vuonna en enempää tavoittelekaan, kuin valmista rekkoa.

Löysin jostain lehdestä kaipaamani ratkaisun ongelmaani. Nimittäin vaihtelen käsilaukkua aika usein, ja olen aina kironnut, kun tavaroitten siirtely on niin ärsyttävää, ja toiseksi niitten kaivaminen laukun pohjalta tuottaa myös vaikeuksia. Ameriikkalainen Purseket myy tuollaista sisälaukkua, ja olivat ystävällisesti piirtäneet hyvät kuvatkin. Ompelin sellaisen, ja on muuten ihan loistava keksintö! Sarjassamme "Miksen-keksinyt-itse"...

Urakka on viimeinkin tehty

Nyt se cap shawl on valmis! En saanut oikein hyviä kuvia, mutta kai tästä vähän selvää saa.

Tämä oli kyllä ehdottomasti suuritöisin ja haastavin neuleeni tähän saakka. Tuo keskiosa oli ihan mielenkiintoinen ja sujui mukavasti, mutta usko meinasi loppua reunan kanssa. Voikohan mikään olla noin puuduttavaa....

Virheitä tuli paljon, enkä kaikkia viitsinyt edes korjata. Muutaman kohdan purin, mutta oli äärimmäisen vaikeaa poimia silmukat takaisin puikoille.

Tämä oli kyllä harjoitustyö, sillä monta asiaa tekisin ensi kerralla toisin. Purkaisin varmasti jokaisen virheen pois ja korjaisin, sillä ei tuo paljoa anna anteeksi, ja löysät silmukatkin näkyvät niin häiritsevästi.

No, seuraavaksi palaan sukkien, kämmekkäitten, paitojen, huivien ja viittojen pariin. Talvi tulee! Villat ja silkit odottavat neulojaansa!

Huomenna alkaa myös kurssisyksy. Nypläyksestä aloitan, ja ensi viikolla mukaan tulevat kansallispuku, espanja, kirjokintaat ja käspaikat :)

Kiukun voimalla valmistunut

Otti niin sitten kuitenkin päähän niin raskaasti tuo sukkien langan loppuminen kesken, että silkan kiukun voimalla virkkasin kertaalleen puoliksi puretun korin loppuun. Vaikka rakkaan mieheni mielestä meillä onkin koreja ja nyssäköitä tarpeeksi, onpahan taas yksi lisää :)

Kori on virkattu koukulla nro 8 ontelokuteesta, jota myy Kauhavan Kangas-Aitta. Ohje on samasta paikasta peräisin. Tein tosin sellaisen muutoksen, että en yhdistänyt kerroksia piilosilmukalla, vaan virkkasin spiraalina. Tuli mielestäni parempi niin, kun kerroksen vaihtokohta ei näkynyt niin selvästi.

Matonkuteesta on hyvin raskas virkata. Mies kommentoikin aina tuota tehdessäni, että "Onko sulla taas jumppatuokio?", kun huokailin välillä syvään. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että työ sujuu huomattavasti paremmin veitsi- kuin kynäotteella.

Suosittelen matonkuteesta virkkaamista sellaisiin hetkiin, kun on oikein raivo päällä.

Tässä se on!

Sain tänään tuohisen olkalaukkuni postissa. Malli on omasta päästä, ja laukku on tehty minulle tilaustyönä Oilolan, Suomussalmen kunnan pysyvän käsityömyyntinäyttelyn, kautta. Eikö olekin hieno?


Se oli taas joku ns. aivopieru, joka oli ihan pakko toteuttaa. Laukku on teetetty erityisesti kansallispuvun kanssa käytettäväksi, mutta saatattepa nähdä minut kaupungillakin sen kanssa! Terveisiä taas Anna-Liisalle Oilolaan :) Ja tekijälle, kuka lienetkään.

Olen tässä neulonut pari iltaa sukkia Kainuun Sanomien järjestämään Kainuun maakuntasukkakilpailuun. (Kiitos vinkistä, Mariina. Sait sitten minut usutettua osallistumaan :) Ihan vähän puuttuu, ja lanka on lähes loppu. Toinen sukka painoi 52 g, joten nipinnapin pitäisi yhden vyyhden riittää. Toista minulla ei tähän hätään ole, enkä ehdi saamaankaan ennen kilpailun loppua, kun tuota Kainuunharmasta ei saa kuin Villa Laurilasta. Elleivät ehdi kilpaíluun niin saa sitten mies sukat. Kainuunharmasta on tilattu kyllä lisää.

*muoks* Keskenhän ne jäivät. Yhyy! Lanka on loppu ja lisää tulee varmaan vasta ensi viikolla.

Välipalatöitä

Pitsihuivin neulominen on maistunut suoraansanoen puulta. Olen joutunut pakottamaan itseni sen ääreen - on hirveän tylsää tehdä 50 kertaa sama 30 riviä. Siksi päätinkin tehdä välipalana hatun tulevan mohairhuivini kaveriksi. Laukkasin kaupasta toiseen etsimässä Novitan Isoveliä, leijonankeltaista. Kyllähän oikeaa lankaa oli vaikka missä, mutta tuota väriä ei. Kummallista, kun sen pitäisi käsittääkseni olla tämän syksyn muotiväri. No, lopulta löytyi, ja eräänä iltana virkkasin hatun. Huivia tosin en ole edes aloittanut.

Huppari on viimeistelyä vaille valmis, mutta en pidä sen kanssa niin kiirettä. Se on kumminkin aika paksu, ja nyt kai pitäisi olla vielä kesä. Lankaa jäi vielä sellaiset 400 g, ja jotain pitäisi siitä keksiä. Tyttäreltä kyselin, että kelpaisiko villapaita, mutta niitä on kuulemma tarpeeksi, ja silloin kun niitä käyttää, tulee liian kuuma. Kaipa joku saa jälleen yhden pipo ja kaulaliina -yhdistelmän.


Tuosta puserosta tuli ihanan pehmoinen! Kympin puikoilla tuli nopeasti valmistakin. Ohje on uusimmasta Novitasta, mutta jätin edestä hupparitaskun pois. Minusta se ei oikein sopinut tuohon rinnukseen, eikä ole erityisen käytännöllinenkään.

Matkailu avartaa

Olimme pienellä kesäretkellä Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Kauhavalla kävin Kangas-Aitassa ja sieltä tarttui mukaan tuollaista kierrätyspuuvillasta tehtyä ontelokudetta kilon vyyhti. Kasin koukulla virkkaan siitä koria. Langoille, tietenkin, kun ne eivät mahdu minnekään. Mies ei varauksetta ihastunut projektiini, meillä on kuulemma tarpeeksi koreja ja nyssäköitä.

Ostin myös vyyhden leijonankeltaista ESITO-lenkkimohairia. Ajattelin tehdä siitä ison huivin nomeron 15 puikoilla. Kaupassa oli sellaisia huiveja näytillä, ja ihastuin kovasti. Tosin yhdestä vyyhdestä tulee kuulemma kolme, eli saisi vaikka torkkupeiton.

Yksi asia jäi kaivelemaan: siellä oli mohairista neulottuja lapasia ja hattuja, jotka oli karstattu pörröiseksi. Ihmettelin tekotapaa, sillä ne olivat tosi paksuja, vaikka lanka oli ohutta. Valitettavasti myyjä ei osannut kertoa enempää, sillä ne olivat kuulemma Kainuun Pirtin tuotteita.

Käytiin myös Korialla Novitan tehtaanmyymälässä, ja sieltä löysin sitä uutta Kaarnaa. Se oli kakkoslaatuista, sillä se oli liian paksua, ja minullehan se sopi. Hinta oli alle 15 euroa kilo, joten otin reilusti toista kiloa. Reissun aikana sain siitä hupparin hihoja vaille valmiiksi.

Kainuussa kävin jälleen kerran Oilolassa, ja laitoin tilaukseen käsilaukun. Haluan nimittäin olkalaukun tuohesta, oma design. Sitä voin käyttää kansallispuvun kanssa, ja miksei muutenkin.

Ihana löytää uusia juttuja!