Mustan pitsin yö

Käytiin tässä Rauman pitsiviikoilla. Mustan pitsin yössä ei niin paljon näkynyt sitä mustaa pitsiä, kuin olisi voinut, mutta kiva tapahtuma oli. Ihmiset olivat mukavia ja Rauman "giäl" oli viihdyttävää. Paljon se tulikin esiin kauppojen ikkunoissa ja ilmoituksissa. Sorruin ostamaan tekstipaidankin: siinä lukee "Vanh kärttyne äm".

Pitsiäkin katseltiin. Eurooppalaista pitsiä edustavat kuvan käsineet. Olivat todella hienot! Samoin pitkät huivit - tai oikeammin viitat - olivat upeita.

Mestarinyplääjä Impi Alangon näyttely Rauman museossa oli hieno. Hän on kyllä ollut taitava paitsi nypläämisessä, myös suunnittelussa ja nypläyksen tekniikan kehittämisessä. Siinä täytyy kyllä antautua kokonaan nypläykselle, että pääsee moisiin suorituksiin. Taas tuli havaittua, että itse olen enemmän sellainen jokapaikanhöylä, raavin pintaa vähän kaikesta. En kykene suuntaamaan kiinnostustani vain yhteen asiaan. Kai olen liian vaihtelunhaluinen.

Nypläyksenopettajani, Hedvig Segerin, näyttelyssä kävimme myös. Jopa mies siis suostui sinne mukaan. Hedvig olikin itse paikalla ja vaihdettiin kuulumisia. Vieressä oli Nyplääjät ry:n näyttely. Sieltä nappailin kuvia aika paljon. Kuvien taso ei ole paras mahdollinen, sillä jouduin käyttämään kamerakännykkää, kun molemmat kamerat jäivät pois matkasta. Siksi ei olekaan pahemmin lähikuvia, kun ne kaikki jäivät epäteräviksi. Mutta olkaapa hyvät, ihania liinoja, vai mitä?

Välitavoite saavutettu

Vaikka olenkin ollut lomalla laiskana, olen saanut huivini perusosan valmiiksi ja aloittanut reunusta. Koska en ole aikaisemmin mitään vastaavaa tehnyt, tuntui ensin hankalalta, kunnes tajusin, ettei sitä reunaa tehdä kahdella sukkapuikolla, vaan pyöröllä, jossa ne perusosan silmukat ovat, ja lisäksi yhdellä sukkapuikolla. En tiedä, miksi eivät aivot ensin toimineet, mutta nyt kumminkin homma sujuu.

Vähän tylsäähän tuo on, sillä tuo kuvan simppeli mallikuvio tulee tehdyksi laskujeni mukaan kaikkiaan lähes 50 kertaa, mutta on ihanaa, kun saa aikaan valmista jälkeä koko ajan. Joka toinen kerros tulee pääteltyä yksi silmukka tuosta huivin reunasta. Kaikkiaan silmukoita on pääteltävänä 738, eli reunusta neulotaan 1476 kerrosta.

Luvut tuntuvat hurjilta, mutta ei se ihan niin toivottomalta tunnu neuloessa. Vaikka lanka on ohutta, sitä on miellyttävä neuloa, kun on paksut puikot. 1,5 numeron puikoilla kun yritin neuloa samasta langasta, oli todella tuskaista.

Puuhanurkka palasi lomalta

Olimme kolme viikkoa Espanjassa lomalla ja oli niin ihanaa, etten meinannut palata ollenkaan takaisin kotiin!


Loma meni lueskellessa...












...uidessa...















...ja herkutellessa.











Pääosin oleskelimme Torremolinoksessa, ja sieltä teimme retkiä Fuengirolaan (eläintarhaan tietysti) ja muualle lähiympäristöön. Lasten piti päästä Aqualandiin, josta ei kuitenkaan paljoa jäänyt käteen, paitsi kuitti, joka todistaa rosvouksesta. Hinnat ovat siellä hirveät, eikä pienille lapsille tai aikuisille ole oikein mitään. Nuorisolle se on toki varmaan kiva paikka.

Benalmadenan satama oli upea, ja päästiin jopa vuorelle gondolihissillä. Molempia suosittelen lämpimästi. Satamassa tehtiin perinteinen turistikierros sellaisella autojunalla ja nähtiin Antonio Banderaksen ja Melanie Griffithin talo. Oltiin niin turistia, jotta!

Rantaelämä tuli tutuksi taas. Torressa on ihanat, pitkät rannat ja kojua ja ravintolaa jos jonkinlaista. Kuten uintikuvasta näkyy, me naisväki otimme letit päähän, joten kampaus pysyi ojennuksessa koko loman ajan. Krääsäkauppoja koluttiin ja ihan vähän piipahdin laukku- ja kenkäkaupoissa.

Ravintoloita oli joka lähtöön. Välillä kävimme tapasbaareissa, välillä kalaravintoloissa ja lapset piti viedä välillä myös Burger Kingiin. Onneksi oli oma kokki mukana mainion ravintolatarjonann lisäksi, niin ei päässyt nälkä ylättämään. Eikä jano.

Miinuspuolena oli vain vahva allerginen reaktio moskiittojen puremille, joka aikeutti sairaalakeikan, ja vähän väliä ilmennyt vatsatauti.

Arjesta irrottiin sen verran, että käsitöitä en ole tehnyt ollenkaan. Ellei sitten lasketa remonttia, sillä kotona tehtiin viime viikolla vähän maalaushommia. Nyt puurran valmiiksi Cap shawlin, ennen kuin kosken mihinkään muuhun!

Uusi ihanuus

Äiti kutoi minulle tällaisen itse suunnittelemansa raanun. Värit eivät kuvassa pääse oikeuksiinsa, luonnossa se on paljon lämpimämmän sävyinen. On se kaunis!


Oma työ etenee hitaasti mutta varmasti. Välillä puretaan ja sitten taas edetään. 127. kerros on menossa, työssä silmukoita 585. Tässä pari projektikuvaa. Jättibaskeriahan se muistuttaa tässä vaiheessa, kuten moni on sanonut.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen tekemään reunusta. Siinä kun näkee koko ajan valmista reunaa sitä mukaa kun etenee. Olen niin tykästynyt tähän työhön, että suunnittelen jo seuraavaa. Mutta kerintälaite on ehdottomasti hankittava, jos jatkossa ostan lankoja vyydeillä.

Tekisi mieleni kokeilla seuraavaksi jotain mohairsekoitetta, kuten Kidsilk Haze. Se on kyllä melko kallista, mutta eihän huiviin mahdottomasti mene. Mutta jonkun toisenkin mallin teen kyllä tuosta Victorian Lace Todaysta. Ympyrän neulominen on ihanaa!

Kiireinen toukokuu

On se uskottava, että vaikka mitä tekisi, niin aina toukokuu on kiireistä aikaa. On jo suorastaan hermostunut olo, kun odottelee lomaa ja ennen sitä pitää tehdä kaikkea mahdollista. Tietenkin koulun loppuisen vuoksi on erityistoimintaa, retkiä ja pippaloita lapsella, itsellä töissä kaikkea puuhaa, joka pitää-nyt-tehdä-vielä-ennen-lomia.

Ja kun tänä keväänä otin nuo työväenopiston kesäkurssitkin ohjelmaan. Viimeinen nypläyskerta jäi väliin koulun juhlien vuoksi, enkä vielä ole varma, ehdinkö tänään nyytinkikurssille, jota olisi kaksi kertaa jäljellä. Olen tosin saavuttanut tavoitteeni, joten ei haittaa, vaikka en pääsisikään. Tykkipitsin kolmesta pitsistä kaksi on aloitettu, ja ne voin tehdä valmiiksi kesän aikana, ja sain myös alkuun saaristolaisnyytingin. Eli hyvillä mielin voi lähteä lomille.

Hahaa, yksi etappi saavutettu

Olen saanut valmiiksi 84. kerroksen, ja työssä on nyt silmukoita 387. Helpoin vaihe on ohi, ja nyt alkaa hankalampi B-kuvio. Kerrokset ovat jo melko pitkiä, eikä siis työ näennäisesti etenekään yhtä vauhdilla.

Luulen, että teen jatkossakin näitä pitsineuleita. tilasinkin BookDepositorysta tämän Victorian Lace Today -kirjan, hinta postikuluineen vajaat 14 euroa! Oli kyllä todella edullinen. Samalla tilasin myös The Knitter's Handy Book of Sweater Patterns. En ole edes nähnyt kyseistä kirjaa, kun en ole kirjastosta vielä sitä saanut, mutta oli lähes yhtä halpa sekin, joten uskaltauduin ostamaan silti. Vajaat 24 puntaa oli näiden kahden kirjan hinta postikuluineen.

Pitsineuleen pakerrusta

Tämä pitsineule vastustaa nyt kovin. Jouduin purkamaan vielä pari kertaa kymmenen kerrosta. Ensin tein virheen, joka oli niin ruma ja niin vaikea korjata jälkikäteen, että ei jäänyt muuta vaihtoehtoa, ja toisen kerran jätin yhden kerroksen välistä.


Muuten tätä on kiva neuloa. Mallineule on helppo oppia, ja olen jo tottunut ohueen lankaankin. Aluksi tunsin itseni kovin kömpelöksi tuon langan kanssa, mutta kaikkeen näköjään tottuu kun vain tekee. Yllättävän nopeastikin tämä etenee, mutta en ehkä kuitenkaan ehdi saada mukaan lomalle, kuten olin ajatellut.

Hei kaikki kadonneet lukijat

Ihmettelin, kun kävijämääräni romahti muutettuani blogini tänne Bloggeriin. Nyt huomasin, etten ollutkaan korjannut RSS-feediä Blogilistalle, joten se voi osittain selittää asiaa. Kuten huomaatte, en ole ollut kuitenkaan ihan toimeton tämän reilun kuukauden aikana.

Parhaillaan muut työt ovat holdissa, ja edistän tuota The Cap Shawlia ja tykkipitsiä. Kiinnityspitsi on menossa, ja ensi viikolla nypläyskurssilla, viimeisellä tunnilla ennen kesää, aloitan vielä reunapitsin. Sain opettajalta lainaksi mynsterin, johon oli pistelty kaikki kolme Floderin osaa, joten voin edistää useampaa yhtäaikaa. Näppärää!

Uuden saaristolaismallisen nyytingin aloitan seuraavalla nyytinkitunnilla. Päätin tehdä punavalkoisen väli- ja reunanyytingin käspaikkaan, ja niitten lisäksi tulee punaista etupistokirjontaa.

Uusi aluevaltaus

Minulla on ollut pitkään yksi vyyhti Grinascon Merinosilkiä. Ensin aloitin siitä koivunlehtishaalia ja purin pois - en muista, miksi. Sitten aloitin kansallispuvun sukkia ja purin pois. Totesin, että on se kuitenkin liian kallis ja herkkä lanka sukiksi. Ja nyt sitten aloitin The Cap Shawlin kirjasta Victorian lace today.

Harvoin, jos koskaan, olen joutunut aloittamaan saman työn neljä kertaa ennen kuin onnistuin - plus pieleen menneet luontikerrokset. Ensin yritin sitkeästi tehdä yhden kuvion per puikko, eli yhteensä kolme kuviota, ja purin, kun näytti omituiselta. Sitten tajusin, että piti tehdä KOLME kuviota per puikko. Tuli ajatusvirhe piirrosta lukiessa, kun en ole koskaan ennen neulonut mitään pyöreää, joka aloitetaan keskeltä.

Kerran pääsin jo 22. kerrokselle. Olin ajatellut, että virheet eivät varmaan näy tuollaisessa ohuessa pitsineuleessa niin helposti, mutta olin totaalisen väärässä: virheitä sisältävät kuviot näyttivät aivan järkyttäviltä, ja jouduin purkamaan vielä kerran.

Nyt viimeisimmällä yrityksellä onnistuin jo kohtuullisen hyvin: sain luotua silmukat oikeaoppisesti lankasilmukalle, että saan vedettyä keskustan suppuun kätevästi. Tuossahan on sama idea kuin neulakinnastekniikassa spiraalialoituksessa. Kuviotkin näyttävät menneen oikein, kun harjoittelin tarpeeksi monta kertaa. Mallineule on nyt päässä ja työtä sen verran neulottuna, että sitä on helppo seuratakin.

On jännä tunne, kun olen aiemmin suosinut paksuja lankoja niin neulonnassa kuin nypläyksessäkin, ja molemmissa on nyt menossa työ hyvin ohuesta langasta. Se vaatii hiukan orientoitumista, mutta alkaa pian tuntua todella kivalta. On mukavaa vaihteeksi tehdä jotakin oikein herkkää ja kaunista.

Ihana viikonloppuaaimiainen

Tasan vuosi sitten sain tällaisen aamiaisen, mutta tänä vuonna tytär haluaa tehdä äitienpäiväaamiaisen, joten nautimme sen vuorokauden etuajassa. Eli vaaleaa leipää, kylmäsavulohta, uppomuna ja hollandaisekastiketta. Koristeluun ruohosipulia. Nam!