15. huhtikuuta 2008

Ikuisuusprojektin edistämistä

Tässä on tämä minun tuskainen työni, joka tuntuu nyt pikkuisen vähemmän tuskaiselta. Kai sitä keksii parempia tapoja työn edetessä. Päätin pakottaa itseni tekemään tätä nyytinkiä nyt niin kauan, että se on valmis, ennen kuin tartun mihinkään muuhun, sillä muuten sitä ei tule koskaan tehdyksi.


Olen sitäpaitsi menossa toukokuussa nyytinkikurssille, ja haluan kötsikän tyhjäksi ennen sitä. Tahdon päästä kurssilla heti alkuun punavalkoisen nyytinkini kanssa, jota langat ovat odotelleet jo puoli vuotta. Ja samoin papelot ovat ihan käyttämättömät, vaikka nekin ostin viime marraskuun kädentaitomessuilta Tampereelta.

Tässä blogimaailmassa on se hyvä puoli, että olen havainnut muillakin käsityöharrastajilla olevan samoja ongelmia, eli UFOjen kerääntyminen. Luulin ennen olevani ainoa epäonnistunut yksilö, jolla jää keskeneräisiä töitä nurkkiin, kun äiti aina saa omansa valmiiksi ennen kuin aloittaa seuraavaa.

Minusta ihminen tarvitsee vaihtelua. Toiseen mielialaan sopii toinen työ paremmin. Ja sitten tietenkin on mukana kuljetettavat työt (kuljetapa nypläystyynyä bussissa!), kurssilla tehtävät ja kotona tehtävät. Ja kesällä tehtävät ja talvella tehtävät. Onhan noita erilaisia tilanteita.

Se vain harmittaa, kun ei oikein kehtaa esim. työpalavereissa ja -luennoilla neuloa, vaikka olisi ihan hyvää aikaa, eikä se haittaisi mitenkään keskittymistä, päinvastoin. Tällainen keskittymishäiriöinen kun keskittyy paljon paremmin, kun on käsillä puuhaa. Oikeasti. Muuten nukahtelen koko ajan.

1 kommentti:

Janika kirjoitti...

Muntakin tunuu ettei kehtaa koulutuksissa neuloa, vaikka se ei mua haittaisi mitenkään, tuntuu että kouluttaja saattaisi katsoa kieroon ja luulla että en keskity ollenkaan opetukseen.