Alkoi uusi,järjettömän iso projekti

Meille tupsahti käyttöön sellainen vanha torppa. Me sanomme sitä torpaksi, vaikka se on varsinaisesti rakennettu torpparivapautuksen jälkeen, 20-luvulla. Silloin Arrajoen kartanon kirvesmies sai tilanpaikan kartanolta. Tämä Väinö Blom sen rakensi, ja 70-luvulle se oli heidän perheensä omistuksessa. Vanhempani ostivat torpan nyt ja tässä välissä on ollut vain yksi omistajaperhe. Mielenkiintoista historiaa olisi kiva tutkia. Jotain pientä kai löytyykin

Perheeni tavoite olisi poistaa torpalta sinne kuulumattomat materiaalit, esineet jne. jättää jäljelle kaikki säilyttämisen arvoinen. Istutuksia tulee lisää, sillä perinneperennat on oltava.

Seuraavaksi olisi tarkoitus uusia hyvin varovaisesti se, mikä on pakko eli uuni. Toimivalla uunilla ja puhtaudella pääsee jo pitkälle. Tämä meidän tupamme ei lämpene ilman uunia, eikä siellä ílman uunia kokata. Kaikki alkaa siis nuohouksella ja uunin kunnostuksella.

Maalaushommia tulee jonkin verran. Tämä aikanaan sinänsä hyvin viehättävänä pidetty ratkaisu ei hengi mielestäni sitä aikakautta, jota torpalle haen. Lämmittää sillä silti voi.

Jotkut asiat ovat helppoja: tekstiilit rullalle, seinäkoristeet vintille, tuolit uusiokäyttöön. Siinä sitä ollaan vihreiksi valtattujen hirsiseinien ja linoleumlattian kanssa, että mitä tehtäis.

Seinät tulevat olemaan paljaat ja tekstiilit kadonneet, kun minä alan siivota. Samoin kaikki pikku´tavara. Huomaa kuitenkin hieno parafiniöljylamppu Aladdin

Yläkerrassa on pikkulikan valtakunta. Siitä tulee kuulemma ihan hyvä, kun se maalataan lattiasta kattoon laventerlinväriseksi ja kaikki listat purppuralla. (Toki huone rakennetaan luultavasti uudelleen eräänä päivänä) Unohdin, että purppuralla tehdään myös kukkapolku lattiasta seinille,

Että semmoinen leikkimökki. Yhteen kohtaan ei tarvitse koskea, ja se on kuisti.

Paitsi Lumikki kyllää saa muuttaa majaa. Haluaisin niin historiallisen talon, että väkikin kulkee tuohivirsuissa! Luultavasti mies toimii kuitenkin järjen äänenä. Sehän on sen homma.

Väsymys iski

Työväenopiston kurssit loppuivat, eivätkä hetkeäkään liian aikaisin. Olen tainnut vetää itseni ihan piippuun, kun olen yrittänyt ehtiä joka paikkaan. Teinkin radikaalin ratkaisun: perun muut kurssit keväältä, paitsi Espanjan. Kun harrastuksesta menee maku, ja etsii vain tekosyitä jäädä kotiin, niin on syytä pysähtyä.

Kun työ on sellaista, että se stressaa, ja asiat pyörivät väkisinkin mielessä vapaa-aikana, ei tarvitse lisästressiä harrastuksista. Katsotaan sitten taas ensi syksynä, mitä jatkan ja mitä en.

Keskeneräisiä töitä riittää kyllä, ja voin tehdä niitä yhtä hyvin kotonakin. Nyplään edelleen tykkimyssyn kiinnitys- ja reunapitsiä. Ne ovat kuolettavan tylsiä nyplättäviä: pelkkää verkkoa ja neulapohjaa. Ja niitä tarvitaan pitkät pätkät. Tekisi mieli tehdä joku välipalatyö, mutta olisi tavoitteena saada nuo ensin valmiiksi ja alkuun keskipitsi ennen kuin aloitan muuta. Turhaa käydä kurssilla niin kauan kuin tahkoan tuota samaa. Ihan sama pätee kansallispukuun: puuduttavaa kirjomista kuukausiksi eteenpäin, ja siihen ei kurssia tarvita.


Olen edistänyt lähinnä neuleita ja aloittanut tukun uusia. Tarvitsin pipon, ja tein sellaisen (kuvassa) välipalatyönä Modan ohjeella, mutta ilmeisesti olisi pitänyt minun käsialallani olla paksummat puikot, kun tuosta tuli ihan tavallisen pipon kokoinen eikä jättipipo kuten lehden kuvassa. Ihan kiva se silti on, mutta pitää yrittää uudelleen, kun on tullut pakkomielle siitä jättipiposta. Saa vinkata sopivasta ohjeesta!

Aloin myös virkkaamaan baskerintapaista Huopasesta, kun teki mieli virkata ja on jämähuopasia kaapissa. Siitä tulee todennäköisesti aika sekavan värinen, mutta ei sen väliä. Kunhan saa noita lankoja vähemmäksi. Sain viimein kasattua kaikki langat yhteen paikkaan - tai no kolmeen - ja niitten määrä järkytti itseänikin. Ajattelin alkaa kuluttamaan niitä pois, mutta ovat niin sekalaista seurakuntaa, että en tiedä, mitä noista tekisi. Aina kun saa jonkun idean ,mihin voisi pari kerää kuluttaa, toteaa, että tarvitsee välttämättä sitä samaa lankaa lisää. Aika tuskastuttavaa.

Enää puuttuu vuori

Ompelin sen suhain vuoria vaille valmiiksi. Siitä tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan! Kangas oli täydellinen ja kaava juuri sopiva! Tässä kuva, edestä ja takaa. Päällä näyttää tietenkin paremmalta.

Suhai

Olin eilen kansallispukukurssilla, ja leikkasin suhain kankaat. Täytyy sanoa, että on kyllä ihana kangas. Kappaleita ei ole montaa, joten se ei ole varmaan mitenkään mahdoton ommeltava. Melko lyhythän siitä tulee, mutta jos malli on hyvä, täytyy tehdä joskus pitempi versio.

Kansallis- ja kansanpukujen kaavoilla saa kivoja vaatteita. Olen miettinyt, että pitäisiköhän keräillä parhaan mallisista kaavoja, ja tehdä ihan käyttövaatteita vähän soveltaen. Tuntuu, että kaikissa kaupoissa on aina vaan sitä samaa mallia ja väriä, joka kulloinkin on muodissa. Kaipaisin vaihtelua!

Mihin kaikki aikani katoaa?

Minulla on hirveästi keskeneräisiä töitä ja lukemattomia kirjoja, ja tuntuu, ettei mikään etene. En tiedä, mihin kaikki aika valuu, mutta ikäänkuin sitä ei olisikaan yhtään. Tämä on huolestuttavaa. Koiranpentu vie kyllä aika paljon ajasta.

Toiveikkaana kävin ostoksilla, ja hankin kangasta suhaita (feresin röijyä) varten sekä helmityötarvikkeita. Aikomus oli alkaa tehdä koruja, mutta vaikka olen puolitoista päivää etsinyt koruntekokirjaani, en löydä sitä mistään. Että se siitä. Minua ottaa niin suunnattomasti päähän, ja perhettä myös, kun jauhan koko ajan sitä kirjasta. Mihin se on voinut kadota?!

Tuo kuvassa oleva punainen kangas oli todellinen löytö. Se oli täsmälleen sellaista kuin olin ajatellut, vähän verkaa paksumpaa, huovutettua villakangasta. Se on aivan täydellistä suhaita varten. Saa nähdä, joko tänään tulee aloitettua, vai leikkaanko kankaan kansallispukukurssilla huomenna. Siellä on tietenkin parempi pöytä leikkaamista varten, ja opettaja, jolta kysyä.

On tässä neulottukin

Vaikka koiranpentu on vallannutkin ajatukset, olen käynyt lankakaupoissakin ja aloitellut uusia töitä. Uudessa Novitassa oli - poikkeuksellisesti - muutama kiva malli. Tekeillä on seiskaveikkasukkaset ja hartiahuivi Luxus Windistä. Ja kauan sitten aloitettu aran miehelle.

Tuo Luxus Wind tuntuu kyllä ihan hyvälle, mutta se on jotenkin "pumpulimainen" lanka, ja ehkä turhan löysäkeirteinen tai jotain. Joka tapauksessa silmukan ulkopuolelle jää helposti lenkkejä, ja neuleessa on sellaisia nyppyjä ja haituvia.

Iitu, 5 viikkoa

Koiralle on sitten valittu nimi. Ensin äänestyksen voitti Ilo, mutta kun muutaman kerran tuli sanottua Ilo-tyttö, se piti vaihtaa. Iitu voitti kakkosäänestyksen, joten se siitä sitten tuli. Emme ole päässeet katsomaan pentua, mutta tässä on Jukka Kartanon ottama kuva. On se suloinen!

Täällä kotona odottavat jo peti, kupit, ruokaämpäri, lelut, panta ja talutin, karsta ja kynsileikkurit. Siankorviakin on, mutta niitä ei saisi kuulemma antaa ensimmäisenä, koska sitten eivät nahkaluut maistu. Nahkaluilla mennään siis alkuun. Jauhelihaa on pakkasessa puoli kiloa. Kaikki siis pitäisi olla valmiina.

Ostettiin tarvikkeet pentuhäkkiä varten, Plantagenista löytyi. Iitu saa aluksi olla yksinollessaan pentuhäkissä, ettei tunnu maailma liian isolta. Muutenkaan ei ole kiva ajatus, että se vaeltelee täällä itsekseen ennen kuin tietää, mihin saa koskea ja mihin ei. Itku pääsee, jos se syö huonekalut.

Petteri jää "isyyslomalle" Iitun ensimmäiseksi viikoksi kotona, ja yksinoloa opetellaan pikkuhiljaa.

Valmis viitta

Sairastan tässä selkääni, enkä pysty pahemmin istumaan, eikä makaaminenkaan tunnu hyvältä - lääkityksestä huolimatta. Koska on parasta pysyä jalkeilla, sain höyrytettyä viikko sitten valmistuneen viitan. En ole vielä käyttänyt kertaakaan, joten en tiedä käytännöllisyydestä. Viitta on Novitan syksyn lehdestä, lankana Mambo. Taisi mennä jotain 900 g.

Minulla on jo useampia Mambosta tehtyjä vaatteita, joten tuskinpa teen siitä enää muuta. Se on kyllä minusta päällysvaatteisiin ihan hyvä lanka: tulee nättiä pintaneuletta ja on mukavan lämmin päällä. Lanka on vain hurjan tilaavievä! Se on niin kuohkeaa ja pulleaa, että yksi takki vie kaapissa kahden tilan :)

Handskes Ihärdig Ilona

Tällainen pentu varattiin tänään :)














































Kutsumanimeä ei ole vielä keksitty, kun mikään ei tunnu juuri oikealta. Miten koiranpennulle keksitään nimi? Kennelnimi valittiin sillä perusteella, että mies saa komentaa anoppia. Ilona kun on äitini nimi. Että "Ei saa kakkia lattialle, Ilona!" Mutta ei sitä varmaan kutsumanimeksi oteta kuitenkaan.

Marraskuun ekalla viikolla on luovutus. Siihen mennessä pitää käydä eläinkaupassa tarvikeostoksilla, että on pennulla kaikki valmiina. Ihan kuin olisi vauva tulossa taloon :)

Harrastukset alkoivat

Se alkoi sitten kansallispukukurssikin. Tuskailin rekkokirjonnan kanssa niin, että silmissä vilisi. Hammasta purren pääsen vähän etenemään. Epäilemättä helpottaa, kun saan edes sentinkään sitä tehtyä. Alku on tuossakin hankalaa, ja työ oli lisäksi lähes vuoden naftaliinissa. Tänä vuonna en enempää tavoittelekaan, kuin valmista rekkoa.

Löysin jostain lehdestä kaipaamani ratkaisun ongelmaani. Nimittäin vaihtelen käsilaukkua aika usein, ja olen aina kironnut, kun tavaroitten siirtely on niin ärsyttävää, ja toiseksi niitten kaivaminen laukun pohjalta tuottaa myös vaikeuksia. Ameriikkalainen Purseket myy tuollaista sisälaukkua, ja olivat ystävällisesti piirtäneet hyvät kuvatkin. Ompelin sellaisen, ja on muuten ihan loistava keksintö! Sarjassamme "Miksen-keksinyt-itse"...