Enää puuttuu vuori

Ompelin sen suhain vuoria vaille valmiiksi. Siitä tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan! Kangas oli täydellinen ja kaava juuri sopiva! Tässä kuva, edestä ja takaa. Päällä näyttää tietenkin paremmalta.

Suhai

Olin eilen kansallispukukurssilla, ja leikkasin suhain kankaat. Täytyy sanoa, että on kyllä ihana kangas. Kappaleita ei ole montaa, joten se ei ole varmaan mitenkään mahdoton ommeltava. Melko lyhythän siitä tulee, mutta jos malli on hyvä, täytyy tehdä joskus pitempi versio.

Kansallis- ja kansanpukujen kaavoilla saa kivoja vaatteita. Olen miettinyt, että pitäisiköhän keräillä parhaan mallisista kaavoja, ja tehdä ihan käyttövaatteita vähän soveltaen. Tuntuu, että kaikissa kaupoissa on aina vaan sitä samaa mallia ja väriä, joka kulloinkin on muodissa. Kaipaisin vaihtelua!

Mihin kaikki aikani katoaa?

Minulla on hirveästi keskeneräisiä töitä ja lukemattomia kirjoja, ja tuntuu, ettei mikään etene. En tiedä, mihin kaikki aika valuu, mutta ikäänkuin sitä ei olisikaan yhtään. Tämä on huolestuttavaa. Koiranpentu vie kyllä aika paljon ajasta.

Toiveikkaana kävin ostoksilla, ja hankin kangasta suhaita (feresin röijyä) varten sekä helmityötarvikkeita. Aikomus oli alkaa tehdä koruja, mutta vaikka olen puolitoista päivää etsinyt koruntekokirjaani, en löydä sitä mistään. Että se siitä. Minua ottaa niin suunnattomasti päähän, ja perhettä myös, kun jauhan koko ajan sitä kirjasta. Mihin se on voinut kadota?!

Tuo kuvassa oleva punainen kangas oli todellinen löytö. Se oli täsmälleen sellaista kuin olin ajatellut, vähän verkaa paksumpaa, huovutettua villakangasta. Se on aivan täydellistä suhaita varten. Saa nähdä, joko tänään tulee aloitettua, vai leikkaanko kankaan kansallispukukurssilla huomenna. Siellä on tietenkin parempi pöytä leikkaamista varten, ja opettaja, jolta kysyä.

On tässä neulottukin

Vaikka koiranpentu on vallannutkin ajatukset, olen käynyt lankakaupoissakin ja aloitellut uusia töitä. Uudessa Novitassa oli - poikkeuksellisesti - muutama kiva malli. Tekeillä on seiskaveikkasukkaset ja hartiahuivi Luxus Windistä. Ja kauan sitten aloitettu aran miehelle.

Tuo Luxus Wind tuntuu kyllä ihan hyvälle, mutta se on jotenkin "pumpulimainen" lanka, ja ehkä turhan löysäkeirteinen tai jotain. Joka tapauksessa silmukan ulkopuolelle jää helposti lenkkejä, ja neuleessa on sellaisia nyppyjä ja haituvia.

Iitu, 5 viikkoa

Koiralle on sitten valittu nimi. Ensin äänestyksen voitti Ilo, mutta kun muutaman kerran tuli sanottua Ilo-tyttö, se piti vaihtaa. Iitu voitti kakkosäänestyksen, joten se siitä sitten tuli. Emme ole päässeet katsomaan pentua, mutta tässä on Jukka Kartanon ottama kuva. On se suloinen!

Täällä kotona odottavat jo peti, kupit, ruokaämpäri, lelut, panta ja talutin, karsta ja kynsileikkurit. Siankorviakin on, mutta niitä ei saisi kuulemma antaa ensimmäisenä, koska sitten eivät nahkaluut maistu. Nahkaluilla mennään siis alkuun. Jauhelihaa on pakkasessa puoli kiloa. Kaikki siis pitäisi olla valmiina.

Ostettiin tarvikkeet pentuhäkkiä varten, Plantagenista löytyi. Iitu saa aluksi olla yksinollessaan pentuhäkissä, ettei tunnu maailma liian isolta. Muutenkaan ei ole kiva ajatus, että se vaeltelee täällä itsekseen ennen kuin tietää, mihin saa koskea ja mihin ei. Itku pääsee, jos se syö huonekalut.

Petteri jää "isyyslomalle" Iitun ensimmäiseksi viikoksi kotona, ja yksinoloa opetellaan pikkuhiljaa.

Valmis viitta

Sairastan tässä selkääni, enkä pysty pahemmin istumaan, eikä makaaminenkaan tunnu hyvältä - lääkityksestä huolimatta. Koska on parasta pysyä jalkeilla, sain höyrytettyä viikko sitten valmistuneen viitan. En ole vielä käyttänyt kertaakaan, joten en tiedä käytännöllisyydestä. Viitta on Novitan syksyn lehdestä, lankana Mambo. Taisi mennä jotain 900 g.

Minulla on jo useampia Mambosta tehtyjä vaatteita, joten tuskinpa teen siitä enää muuta. Se on kyllä minusta päällysvaatteisiin ihan hyvä lanka: tulee nättiä pintaneuletta ja on mukavan lämmin päällä. Lanka on vain hurjan tilaavievä! Se on niin kuohkeaa ja pulleaa, että yksi takki vie kaapissa kahden tilan :)

Handskes Ihärdig Ilona

Tällainen pentu varattiin tänään :)














































Kutsumanimeä ei ole vielä keksitty, kun mikään ei tunnu juuri oikealta. Miten koiranpennulle keksitään nimi? Kennelnimi valittiin sillä perusteella, että mies saa komentaa anoppia. Ilona kun on äitini nimi. Että "Ei saa kakkia lattialle, Ilona!" Mutta ei sitä varmaan kutsumanimeksi oteta kuitenkaan.

Marraskuun ekalla viikolla on luovutus. Siihen mennessä pitää käydä eläinkaupassa tarvikeostoksilla, että on pennulla kaikki valmiina. Ihan kuin olisi vauva tulossa taloon :)

Harrastukset alkoivat

Se alkoi sitten kansallispukukurssikin. Tuskailin rekkokirjonnan kanssa niin, että silmissä vilisi. Hammasta purren pääsen vähän etenemään. Epäilemättä helpottaa, kun saan edes sentinkään sitä tehtyä. Alku on tuossakin hankalaa, ja työ oli lisäksi lähes vuoden naftaliinissa. Tänä vuonna en enempää tavoittelekaan, kuin valmista rekkoa.

Löysin jostain lehdestä kaipaamani ratkaisun ongelmaani. Nimittäin vaihtelen käsilaukkua aika usein, ja olen aina kironnut, kun tavaroitten siirtely on niin ärsyttävää, ja toiseksi niitten kaivaminen laukun pohjalta tuottaa myös vaikeuksia. Ameriikkalainen Purseket myy tuollaista sisälaukkua, ja olivat ystävällisesti piirtäneet hyvät kuvatkin. Ompelin sellaisen, ja on muuten ihan loistava keksintö! Sarjassamme "Miksen-keksinyt-itse"...

Urakka on viimeinkin tehty

Nyt se cap shawl on valmis! En saanut oikein hyviä kuvia, mutta kai tästä vähän selvää saa.

Tämä oli kyllä ehdottomasti suuritöisin ja haastavin neuleeni tähän saakka. Tuo keskiosa oli ihan mielenkiintoinen ja sujui mukavasti, mutta usko meinasi loppua reunan kanssa. Voikohan mikään olla noin puuduttavaa....

Virheitä tuli paljon, enkä kaikkia viitsinyt edes korjata. Muutaman kohdan purin, mutta oli äärimmäisen vaikeaa poimia silmukat takaisin puikoille.

Tämä oli kyllä harjoitustyö, sillä monta asiaa tekisin ensi kerralla toisin. Purkaisin varmasti jokaisen virheen pois ja korjaisin, sillä ei tuo paljoa anna anteeksi, ja löysät silmukatkin näkyvät niin häiritsevästi.

No, seuraavaksi palaan sukkien, kämmekkäitten, paitojen, huivien ja viittojen pariin. Talvi tulee! Villat ja silkit odottavat neulojaansa!

Huomenna alkaa myös kurssisyksy. Nypläyksestä aloitan, ja ensi viikolla mukaan tulevat kansallispuku, espanja, kirjokintaat ja käspaikat :)

Kiukun voimalla valmistunut

Otti niin sitten kuitenkin päähän niin raskaasti tuo sukkien langan loppuminen kesken, että silkan kiukun voimalla virkkasin kertaalleen puoliksi puretun korin loppuun. Vaikka rakkaan mieheni mielestä meillä onkin koreja ja nyssäköitä tarpeeksi, onpahan taas yksi lisää :)

Kori on virkattu koukulla nro 8 ontelokuteesta, jota myy Kauhavan Kangas-Aitta. Ohje on samasta paikasta peräisin. Tein tosin sellaisen muutoksen, että en yhdistänyt kerroksia piilosilmukalla, vaan virkkasin spiraalina. Tuli mielestäni parempi niin, kun kerroksen vaihtokohta ei näkynyt niin selvästi.

Matonkuteesta on hyvin raskas virkata. Mies kommentoikin aina tuota tehdessäni, että "Onko sulla taas jumppatuokio?", kun huokailin välillä syvään. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että työ sujuu huomattavasti paremmin veitsi- kuin kynäotteella.

Suosittelen matonkuteesta virkkaamista sellaisiin hetkiin, kun on oikein raivo päällä.