


Tuo kuvassa oleva punainen kangas oli todellinen löytö. Se oli täsmälleen sellaista kuin olin ajatellut, vähän verkaa paksumpaa, huovutettua villakangasta. Se on aivan täydellistä suhaita varten. Saa nähdä, joko tänään tulee aloitettua, vai leikkaanko kankaan kansallispukukurssilla huomenna. Siellä on tietenkin parempi pöytä leikkaamista varten, ja opettaja, jolta kysyä.
Vaikka koiranpentu on vallannutkin ajatukset, olen käynyt lankakaupoissakin ja aloitellut uusia töitä. Uudessa Novitassa oli - poikkeuksellisesti - muutama kiva malli. Tekeillä on seiskaveikkasukkaset ja hartiahuivi Luxus Windistä. Ja kauan sitten aloitettu aran miehelle.
Koiralle on sitten valittu nimi. Ensin äänestyksen voitti Ilo, mutta kun muutaman kerran tuli sanottua Ilo-tyttö, se piti vaihtaa. Iitu voitti kakkosäänestyksen, joten se siitä sitten tuli. Emme ole päässeet katsomaan pentua, mutta tässä on Jukka Kartanon ottama kuva. On se suloinen!
Sairastan tässä selkääni, enkä pysty pahemmin istumaan, eikä makaaminenkaan tunnu hyvältä - lääkityksestä huolimatta. Koska on parasta pysyä jalkeilla, sain höyrytettyä viikko sitten valmistuneen viitan. En ole vielä käyttänyt kertaakaan, joten en tiedä käytännöllisyydestä. Viitta on Novitan syksyn lehdestä, lankana Mambo. Taisi mennä jotain 900 g.
Löysin jostain lehdestä kaipaamani ratkaisun ongelmaani. Nimittäin vaihtelen käsilaukkua aika usein, ja olen aina kironnut, kun tavaroitten siirtely on niin ärsyttävää, ja toiseksi niitten kaivaminen laukun pohjalta tuottaa myös vaikeuksia. Ameriikkalainen Purseket myy tuollaista sisälaukkua, ja olivat ystävällisesti piirtäneet hyvät kuvatkin. Ompelin sellaisen, ja on muuten ihan loistava keksintö! Sarjassamme "Miksen-keksinyt-itse"...
Nyt se cap shawl on valmis! En saanut oikein hyviä kuvia, mutta kai tästä vähän selvää saa.
Tämä oli kyllä ehdottomasti suuritöisin ja haastavin neuleeni tähän saakka. Tuo keskiosa oli ihan mielenkiintoinen ja sujui mukavasti, mutta usko meinasi loppua reunan kanssa. Voikohan mikään olla noin puuduttavaa....
Otti niin sitten kuitenkin päähän niin raskaasti tuo sukkien langan loppuminen kesken, että silkan kiukun voimalla virkkasin kertaalleen puoliksi puretun korin loppuun. Vaikka rakkaan mieheni mielestä meillä onkin koreja ja nyssäköitä tarpeeksi, onpahan taas yksi lisää :)