Kun työ on sellaista, että se stressaa, ja asiat pyörivät väkisinkin mielessä vapaa-aikana, ei tarvitse lisästressiä harrastuksista. Katsotaan sitten taas ensi syksynä, mitä jatkan ja mitä en.
Keskeneräisiä töitä riittää kyllä, ja voin tehdä niitä yhtä hyvin kotonakin. Nyplään edelleen tykkimyssyn kiinnitys- ja reunapitsiä. Ne ovat kuolettavan tylsiä nyplättäviä: pelkkää verkkoa ja neulapohjaa. Ja niitä tarvitaan pitkät pätkät. Tekisi mieli tehdä joku välipalatyö, mutta olisi tavoitteena saada nuo ensin valmiiksi ja alkuun keskipitsi ennen kuin aloitan muuta. Turhaa käydä kurssilla niin kauan kuin tahkoan tuota samaa. Ihan sama pätee kansallispukuun: puuduttavaa kirjomista kuukausiksi eteenpäin, ja siihen ei kurssia tarvita.
Olen edistänyt lähinnä neuleita ja aloittanut tukun uusia. Tarvitsin pipon, ja tein sellaisen (kuvassa) välipalatyönä Modan ohjeella, mutta ilmeisesti olisi pitänyt minun käsialallani olla paksummat puikot, kun tuosta tuli ihan tavallisen pipon kokoinen eikä jättipipo kuten lehden kuvassa. Ihan kiva se silti on, mutta pitää yrittää uudelleen, kun on tullut pakkomielle siitä jättipiposta. Saa vinkata sopivasta ohjeesta!
Aloin myös virkkaamaan baskerintapaista Huopasesta, kun teki mieli virkata ja on jämähuopasia kaapissa. Siitä tulee todennäköisesti aika sekavan värinen, mutta ei sen väliä. Kunhan saa noita lankoja vähemmäksi. Sain viimein kasattua kaikki langat yhteen paikkaan - tai no kolmeen - ja niitten määrä järkytti itseänikin. Ajattelin alkaa kuluttamaan niitä pois, mutta ovat niin sekalaista seurakuntaa, että en tiedä, mitä noista tekisi. Aina kun saa jonkun idean ,mihin voisi pari kerää kuluttaa, toteaa, että tarvitsee välttämättä sitä samaa lankaa lisää. Aika tuskastuttavaa.
