Istutushommia

Puutarhakausi on nyt korkattu. Taimikaupasta lähti mukaan kaksi omenapuuta (kääpiöivä Heta ja tavallinen Jaspi, molemmat syysomenia), suklaakirsikka, käynnösruusu "Flammentanz", myskimalvoja, siperianunikko, alppiunikko, lapininukko, ketoneilikoita, komeamaksaruoho, kullero, hopehärkkejä ja taponlehti.

Selvisi sekin, miksi edellinen Flammentanz kuoli talvella: en ollut istuttanut sitä riittävän syvään. 20 cm pitää olla maata jalostuskohdan päällä. Tällä kertaa teinkin työn huolella, kaivoin syvän kuopan, kalkitsin ja lannoitin lehmänlannalla. Taimi jäi kuoppaan, ja kasaan maata pitkin kesää sitä mukaa kun versot venyvät. Jos tämäkin kuolee, uskon, ettei siihen kohtaan kannata ruusua laittaa.

Istutin myös Kodin kukista tilaamani kukkaset: jaloakileijaa (punavalkoista, tosi kaunis!), pensasruusun "Camaieux" ja sormustinkukkaa aiemmin hankkimani liljansipulit (värililja Lollypop). Jokusen unikonsiemenen heitin sekaan myös. Kymmenet suopayrtin alut kitkin pois kukkapenkeistä ja siirsin paikkaan, jossa ne saavat tauhassa levitä. Nyt ovat kukkapenkit järjestyksessä ja täynnä. Mitään ei enää mahdu ilman uusien penkkien tekemistä tai entisten levittämistä. Seuraavaksi kohdistankin huomioni maakellarin maisemointiin ja kasvimaan hoitoon. Ja onhan sitä torpallakin maalattavaa ja kitattavaa.

Kasveja ei juuri kannattanut vielä kuvata, mutta tässä huono kännykkäkameralla otettu kuva sisustuspuuskan jälkeen.

Niin ja kiitokset Eva-anopille hienosta täkänästä! Kyllä näitä perintötavaroita arvostetaan...

Tauolta paluu

Puuhanurkka on ollut talvilevossa ja motivaationmetsästyksessä. Olen palannut perusasioitten äärelle; neulonnan ja kehräyksen.

Kävin värttinällä kehräämisen jatkokurssin talven aikana, ja vähän taas opin uusia asioita. Opin, että kun vaihtaa uuteen kuituun, kannattaa totutella siihen painavahkolla alapainoisella värttinällä. Se pyörii hitaammin ja jää aikaa nyhtää kuitua. Sitten kun kuitu on tutumpi, voi vaihtaa kevyempään yläpainoiseen.

Kehräsin villaa itse karstattuna ja valmiina kasrstalevynä, silkkiä, silkki-alpakka -sekoitetta ja mohairia sekä tuttavan koiraa. Muitakin kuituja on odottamassa, mutta pitäisi saada ensin värttinä tyhjäksi, kun on yksi villa -mohairyhdistelmä kertaamatta. Uusi turkkilainen värttinä on postissa matkalla kotiin. Ajattelin että semmoinen voisi olla kätevä kun kerä tulee automaattisesti eikä tarvitse välipuolausta.

Muuten olen vastikään saanut valmiiksi polvipituisen neuletakin vaaleanharmaasta Kid Mohairista ja nyt on meneillään uusimmassa Modassa ollut pyöreä pitsijakku Dropsin Kid Silkistä.

Välineurheilua olen harrastanut sen verran, että kaikki puikot ja koukut ovat nyt Knit Picksiä. Olen niin ihastunut kyseisiin puikkoihin, että muita en käytä enää ollenkaan. Olen hankkinut eri pituisia kaapeleita, kaapelien yhdistäjät ja päät joka kokoa, sukkapuikkosetin, koukkusetin ja palmikkopuikkosetin. Näillä luulisi pärjäävän!

Onnistuin muuten viimein löytämään kauan etsimäni kirjan: Viivi Merisalon Nauhoja :)

Syksyn satoa

Nyt on kesän puuhat mökillä ohi, ja voi keskittyä muihin asioihin. Kaikki viikonloput kahta lukuunottamatta oltiin siellä, ja kotona ei ole saatu aikaan mitään. Vähäiseltä se edistyminen mökilläkin silti tuntuu.

Tässä esimerkkinä kesähommista kunnostettu jakkara. Jalat ja istuinosa olivat pahasti sinistyneet, joten jakkara oli pakko maalata. Mieluiten olisin vain käsitellyt sen pellavaöljyllä.

Kaavin maalit pois ja käsittelin pinnat hiomakoneella. Maalauksen jälkeen tein istuinosaan kukkasia decoupage-tekniikalla, eli leikkasin kukat servetistä ja lakkasin decoupage-lakalla päälle. Kestävyyden vuoksi laitoin kerroksen tavallista lakkaa, hioin tasaiseksi ja vielä uusi kerros lakkaa.

Olen jakkaraan ihan tyytyväinen, vaikkei siitä tullutkaan puunväristä. Ehkä löydän jostain toisen korjausta kaipaavan, joka ei ole ihan niin huonossa kunnossa.

Itse mökistä kamarin seinät saatiin maalattua valkoiseksi, pönttöuuni samoin. Tuvan uuni on rapattu ja kalkittu, ikkunat on korjattu. Lähes jokainen ikkunaruutu on irrotettu ja kitattu uudelleen, sekä kiinteissä ikkunoissa että tuplissa. Karmit ja ikkunanpuitteet on myös maalattu. Nauloja on kiskottu tuhansittain (ainakin tuntuu siltä). Kaksi kiinteää sänkyä on purettu. On kai siellä siis jotain tapahtunut.

Tässä pari kuvaa, otettu eri aikaan, joten sama ryijy esimerkiksi on kahdella seinällä.

Kurssirintamalle kuuluu sellaista, että aloitin pienen tauon jälkeen nypläämisen uudelleen. Nyt se tuntuu taas mukavalta! En oikein löytänyt sen lisäksi muuta mielenkiintoista kuin hopeatyökurssin, joka tuli täyteen heti. Sain kuitenkin vihjeen nypläyksenopettajalta, että ruotsinkielisellä puolella on tilaa, ja tänä viikonloppuna olen ollut sitten tekemässä hopeakoruja.

On ollut mielenkiintoista kokeilla aivan uutta tekniikkaa. Vielä on toinen viikonloppu tulossa.

Elämä on yhtä mökkeilyä

Ei sitä oikein tajuakaan, miten aika rientää. Kaikki vapaa-aika viime postauksen jälkeen on mennyt mökillä, jonkun mökkiin liittyvän asian hoitamisessa tai koirahommissa. Tältä siellä nyt näyttää, tai näytti viime viikonloppuna. Näkymä siis ovelta kuistin läpi pihalle. Omenapuut olivat avaamassa nuppujaan, mutta lehtimaja on vielä pelkkiä rankoja. Toivottavasti humalat, kärhöt ja ruusupavut alkavat pian kasvaa.


Kuisti siivottiin sunnuntaina ennen lähtöä, ja on tämän näköinen. Taustalla häämöttää uusi vessa. Amppeleissa roikkuvat keijunmekko ja miljoonakello.

Julita raatoi koko viikonlopun vintillä olevan kesähuoneen kimpussa. Näin hieno siitä tuli! Maalauksessa käytettiin kodin maalaamisesta jääneitä jämäpurkkeja. Seinät ja katto ovat laventelinväriset, ja koristekukat ja listat on maalattu kultalasyyrilla. Pöydän jalat ovat valkoiset ja pöytälevyssä on vaaleankeltaista ja kultalasyyria. Kuva ei tietenkään kerro totuutta, mutta kyllä siitä käsityksen saa. Julita teki yksin koko työn, yhtään ei saanut auttaa.

Sain viimein rukin osat korjauksesta. Olivatkohan ne kaksi kuukautta pajalla! Positiivista on kuitenkin se, että alunperin sanoivat, etteivät voi tehdä ruuviin uusia jengoja murenneitten tilalle, mutta ne oli yllätyksekseni kumminkin tehty. Ja hinta-arviossa kuitenkin pysyttiin! Oli kyllä todella iloinen yllätys. Ja rumasta armistakin on tullut tosi hieno - se oli alunperin korjattu siten, että puukolla oli veistelty jatko katkenneeseen osaan ja naulalla vetäisty kiinni. Nyt se on asianmukaisesti sorvattu. Rukkini on nyt täysin kunnossa ja kaikki osat olemassa :)

Kintaat kesää vasten

Onhan tämä vähän hassua tehdä neulakintaita kun kesä on tulossa. Vaikka tänään ei kyllä kesäiseltä tuntunut, kun paleltiin kylmässä viimassa tuntikausia mätsärissä.

Joka tapauksessa: sain kintaat valmiiksi, ja tulikin melkoiset. Pituutta tein reilusti, että pysyvät ranteet lämpöisenä, mutta valitettavasti tuli pikkuisen liikaa pituutta kämmenosaankin. Kuitenkin tuli mielestäni aika siistit, jälki oli paljon parempaa kuin aiemmissa töissäni.


Seuraavaksi sitten neulapipon tai sukkien kimppuun!

Projektikuvia

Myyrätuhoja 60-vuotiaassa omenapuussa.



Saa nähdä, auttaako sillastus.


Ja uuni nykykunnossaan. Äiti on irrotellut rappaukset (ei mikään pikkuhomma). Timpuri on käynyt tekemässä muurarille telineet, ja ennen vappua pitäisi olla rappaukset laitettu ja piippu muurattu.

Sitten pukkaa maalaushommia ja loputon ikkunoitten kunnostus.

Lisää kehruukurssilta

Tässä on tuo eilinen kerä kerrattuna. Ei ollut ehkä minusta paras tapa kertaamiseen tuo, että tein kerintälaitteella kerän ja kertasin saman kerän sisältä ja ulkoa tulevalla langalla. Ensin kerä oli väärinpäin, joten jouduin katkaisemaan kerän sisältä tulevan säikeen ja pujottamaan sen toiselle puolelle. Ulkopuolisen langan on siis juostava samaan suuntaan kuin värttinä pyörii. Muuten käden selkäpuolelle tulee vastapäinen kierre, ja sen joutuu ajoittain purkamaan. Toisaalta säikeet olivat liian lähekkäin, ja kiertyivät liiaksi yhteen, vaikka lanka juoksi oikeaankin suuntaan. Kierrettä oli minusta sopivasti. Teen näköjään aika löyhäkierteistä lankaa, eikä vyyhti vetänyt yhtään mihinkään suuntaan kerrattuna.


Vaikka kuvat eivät toistakaan värejä riittävän hyvin, laitan tähän kuvia ihanasta villasta, jota tänään kehräsin. Kurssikaveri toi kotoaan, Torikan lampolasta, suloista ruskeaa villaa, jonka päät oli aurinko oli haalistanut.

Villa oli suoraan lampaasta, pesemätöntä, joten lanoliiinia oli riittävästi. Sattumia ei kuitenkaan ollut. Kädet tulivat tahmaisiksi tätä käsitellessä, ja lanoliinihan on käsille hyväksi.

Villasta tuli karstatessa melko tasaväristä, mikä hieman harmitti.

Lopputulos oli kuitenkin ihanan eläväinen. Odotan mielenkiinnolla, miltä valmis pinta näyttää. Luulen, etten kertaa tätä lankaa, sillä siitä tuli melko paksua. Itsekarstatuista villoista ei ollut kovin helppoa kehrätä. Toisaalta lanoliini varmaan osaltaan vaikutti siihen, että villa vastusti ankarasti kuidun vetämistä.

Rukillakin kokeilin kehrätä, ja taidan siirtyä siihen. On se kuitenkin niin paljon nopeampaa, eikä tarvitse koko ajan olla käärimässä lankaa värttinän ympärille. Mutta kun minä olen sellainen välineurheilija ja hifistelijä, niin aloin tietenkin haaveilla jo toisesta rukista. Tuo perinnerukkihan tietenkin kuuluu vanhaan taloon, joten se varmaan päätyy mökille, ja siitä seuraa, että kotiinkin tarvitaan rukki. Pystyrukki, matkamalli. Joo joo, Petteri. Alan säästää etukäteen.

Kehruukurssin satoa

Kas tässä: kerä itse värttinällä kehrättyä lankaa.




Hidasta puuhaa tuo värttinällä kehruu on, mutta kovin addiktoivaa ja meditatiivista. Ja kumma kyllä, karstaaminenkin tuntui ihan kivalta. Itse karstatusta langasta kehrääminen ei kyllä sujunut yhtä hyvin kuin valmiiksi karstatusta: lankaan jäi helposti möykkyjä ja lanka katkeili.

Kesällä onkin mukava mökillä karstailla villoja ja kehrätä. Olen myös suunnitellut vanhan rautapadan hankkimista värjäystä varten. Siellähän sitä on materiaalia metsä täynnä väriliemien keittelyyn.

Sen verran torppaprojektista, että Petteri on siellä tehnyt hommia: purkanut kiinteän sängyn ja lattiasta kummalliset vihreät laatat. Laattojen lata paljastui onneksi kunnon lautalattia. Samalla paljastui tuholaisvaurio: joku ötökkä on syönyt yhden hirren, joka onneksi oli vain puolen metrin mittainen. Toivottavasti oli sellainen ötökkä, joka kuolee pakkasessa. Muuten ei hyvät heilu.

Lievä takaisku

Torpalla kävi nuohooja, ja eihän siihen tulentekolupaa saatu. Hormissa on tiili poikittain ja savupiippu murenee. Positiivista asiassa on se, että uunit ovat kunnossa, joten savupiipun korjaamalla asia korjaantuu. Valitettavasti vaan muurari tuskin muuraa pakkasella, joten mökille meno lykkääntyy, ja pääsiäisenä sinne ei vielä päästä. No, pahemminkin voisi olla :)






Olen harjoitellut rukin käyttöä kehräämällä hahtuvaa. Mies tietenkin ihmetteli, että tuota vartenko se rukki on: siirretään lankaa kerältä toiselle. Pidän kuitenkin parempana harjoitella hahtuvan kanssa kuin villatupolla, niin tottuu tuohon polkemiseen.

Kehräysopissa

Olin tänään kehruutapaamisessa, ja nyt se loksahti paikalleen! Iso kiitos kehruukavereille! Näin paljon sain kehrättyä jo.

Ostin Rinalta uuden värttinän, yläpainotteisen, ja sillä tuo homma lähti sitten käyntiin. Yläpainotteisella on minusta jotenkin helpompi kehrätä ja siihen saa hyvin vauhtia, kun sen pyöräyttää vauhtiin reittä vasten. Kokeilin tuota alapainotteistakin pienellä määrällä lankaa, ja silläkin homma alkoi luistaa, mutta värttinä on kovin raskas. ja käsi tulee kipeäksi nopeasti.

Ensimmäinen museon työpajassa "kehräämäni" lanka oli paksua köyttä, mutta nyt saan aikaan jo ohutta säiettä!