Lisää kehruukurssilta

Tässä on tuo eilinen kerä kerrattuna. Ei ollut ehkä minusta paras tapa kertaamiseen tuo, että tein kerintälaitteella kerän ja kertasin saman kerän sisältä ja ulkoa tulevalla langalla. Ensin kerä oli väärinpäin, joten jouduin katkaisemaan kerän sisältä tulevan säikeen ja pujottamaan sen toiselle puolelle. Ulkopuolisen langan on siis juostava samaan suuntaan kuin värttinä pyörii. Muuten käden selkäpuolelle tulee vastapäinen kierre, ja sen joutuu ajoittain purkamaan. Toisaalta säikeet olivat liian lähekkäin, ja kiertyivät liiaksi yhteen, vaikka lanka juoksi oikeaankin suuntaan. Kierrettä oli minusta sopivasti. Teen näköjään aika löyhäkierteistä lankaa, eikä vyyhti vetänyt yhtään mihinkään suuntaan kerrattuna.


Vaikka kuvat eivät toistakaan värejä riittävän hyvin, laitan tähän kuvia ihanasta villasta, jota tänään kehräsin. Kurssikaveri toi kotoaan, Torikan lampolasta, suloista ruskeaa villaa, jonka päät oli aurinko oli haalistanut.

Villa oli suoraan lampaasta, pesemätöntä, joten lanoliiinia oli riittävästi. Sattumia ei kuitenkaan ollut. Kädet tulivat tahmaisiksi tätä käsitellessä, ja lanoliinihan on käsille hyväksi.

Villasta tuli karstatessa melko tasaväristä, mikä hieman harmitti.

Lopputulos oli kuitenkin ihanan eläväinen. Odotan mielenkiinnolla, miltä valmis pinta näyttää. Luulen, etten kertaa tätä lankaa, sillä siitä tuli melko paksua. Itsekarstatuista villoista ei ollut kovin helppoa kehrätä. Toisaalta lanoliini varmaan osaltaan vaikutti siihen, että villa vastusti ankarasti kuidun vetämistä.

Rukillakin kokeilin kehrätä, ja taidan siirtyä siihen. On se kuitenkin niin paljon nopeampaa, eikä tarvitse koko ajan olla käärimässä lankaa värttinän ympärille. Mutta kun minä olen sellainen välineurheilija ja hifistelijä, niin aloin tietenkin haaveilla jo toisesta rukista. Tuo perinnerukkihan tietenkin kuuluu vanhaan taloon, joten se varmaan päätyy mökille, ja siitä seuraa, että kotiinkin tarvitaan rukki. Pystyrukki, matkamalli. Joo joo, Petteri. Alan säästää etukäteen.