Hidasta puuhaa tuo värttinällä kehruu on, mutta kovin addiktoivaa ja meditatiivista. Ja kumma kyllä, karstaaminenkin tuntui ihan kivalta. Itse karstatusta langasta kehrääminen ei kyllä sujunut yhtä hyvin kuin valmiiksi karstatusta: lankaan jäi helposti möykkyjä ja lanka katkeili.
Kesällä onkin mukava mökillä karstailla villoja ja kehrätä. Olen myös suunnitellut vanhan rautapadan hankkimista värjäystä varten. Siellähän sitä on materiaalia metsä täynnä väriliemien keittelyyn.
Sen verran torppaprojektista, että Petteri on siellä tehnyt hommia: purkanut kiinteän sängyn ja lattiasta kummalliset vihreät laatat. Laattojen lata paljastui onneksi kunnon lautalattia. Samalla paljastui tuholaisvaurio: joku ötökkä on syönyt yhden hirren, joka onneksi oli vain puolen metrin mittainen. Toivottavasti oli sellainen ötökkä, joka kuolee pakkasessa. Muuten ei hyvät heilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti