Tämä on sitten tosi fiksua. Ensin teen ison nyytingin harjoittelematta, ja sitten menen alkeiskurssille. Ja heti ekalla tunnilla opin, että mikä meni pieleen. Olen sitten kumminkin yllättävän samanlainen kuin tyttäreni: me ei reenata, me tehdään suoraan. Olen aina kritisoinut Julitaa siitä, että kun hän ei tykkää harjoitella mitään, ja paasannut, että "Mitään taitoa ei opi koskaan harjoittelematta". Ja tällaista esimerkkiä sitten näytän.Muistuttakaa minua tästä taas seuraavalla kerralla, kun haukkaan liian ison palan. Kuten alan neuloa villapaitaa omasta päästä tekemättä minkäänlaisia laskelmia. Tai luon ennakkoluulottomasti kaksisataa silmukkaa testaamatta, vastaako käsialani ohjeen tiheyttä. Tai päätän tehdä korsnäsinpaidan ennen kuin osaan kirjovirkkausta. Tai sitä, mitä juuri nyt suunnittelen: aloittaa käspaikan kirjonnan kylmiltään, äitini vaivalla kutomalle, upealle ja ainutkertaiselle kankaalle. Että sillä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti